Peliluola roomalaisittain

Tieteiden yö järjestetään tammikuussa 2018 teemanaan harrasta tiedettä. Teeman innoittamana muinaisten kulttuurien tutkimukseen keskittyneet seurat ja instituutit päättivät tuoda Tieteiden talolle peliluolan, jossa vierailijat voivat harrastaa muinaisia pelejä, kuten egyptiläistä senetiä ja Mesopotamiasta kotoisin olevaa Urin peliä. Antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista mukana on hauska ja näyttävä juhlapeli, kottabos (κότταβος), sekä lyhyitä pienpelejä, joiden ohjeita alla.

Kottabos-seurapeliä pelattiin kreikkalaisilla illalliskutsuilla (symposion, συμπόσιον). Pelissä tarkoituksena on heittää juoma-astian viimeiset pisarat maaliin, joka täytyttyään putoaa äänekkäästi. Tieteiden yön peliluolassa klassisten kielten opiskelijajärjestön, osuvasti nimetyn Symposionin, opiskelijat esittelevät kottabos-peliä, joskin sisätiloissa viini korvataan riisillä, jotta vältymme pahimmalta sotkulta. Mikäli säät sallivat, kottabos-näytös viinillä järjestetään ulkona.

 

kottabos
Kuvassa kottaboksen pelaaja (punakuvioinen keramiikka-astia kylix, 400-luvun Chiusista), Marie-Lan Nguyen, Wikimedia Commons

Kreikkalais-roomalaisesta antiikista lautapelejä tunnetaan useita, mutta yhdenkään pelin säännöistä ei ole täyttä varmuutta. Tämän vuoksi peliluolassa on tarjolla lyhyitä pienpelejä, joiden säännöt tunnetaan tai voidaan rekonstruoida mahdollisimman luotettavasti. Pelivälineiksi käyvät joko omat sormet (micatio), pyöreät pelinappulat (mylly, par impar) tai astragalokset eli lampaan tai vuohen telaluut (tali).

IMG_20180113_171215
Antiikissa pelinappuloita valmistettiin erilaisista materiaaleista, kuten lasimassasta. Kuvassa pompejilainen lasihelmi, jota on voitu käyttää pelaamiseen tai laskukivenä. Antiikissa tunnettiin myös tutut arpakuutiot, eli nopat, joita valmistettiin pääasiallisesti luusta tai norsunluusta.

Tieteiden yön tapahtumassa pelimerkit ovat askartelukaupasta löytyneitä nappeja ja muovihelmiä ja aitojen lampaanluiden sijasta 3D-tulostimme tali-pelinappulat Helsingin kaupunginkirjastossa.


Pelit

Kolmen miehen mylly
Kaksi pelaajaa, kummallakin pelaajalla on 3 nappulaa, jotka he pyrkivät asettamaan yhdeksän pisteen pelilaudalla riviin joko pysty- tai vaakasuunnassa tai vinottain. Ensimmäisessä vaiheessa pelaajat asettelevat kaikki nappulat vuorotellen laudalle mihin hyvänsä vapaaseen pisteeseen, seuraavassa vaiheessa nappulan saa siirtää mihin tahansa sen viereiseen vapaaseen pisteeseen, ja voittaja on se, joka onnistuu muodostamaan nappuloistaan yhtenäisen rivin. Peli muistuttaakin varsin läheisesti nykyäänkin tunnettua ristinollaa liikkuvin nappuloin.

Par impar
kaksi pelaajaa, joista toinen yrittää arvata, onko toisen nyrkissä parillinen vai pariton lukumäärä esineitä.

Micatio (italiaksi morra, vrt. ”kivi-paperi-sakset”).
Kaksi pelaajaa paljastaa nyrkissä olevasta oikeasta kädestään samanaikaisesti jonkun määrän sormia (0-5) ja kumpikin yrittää arvata kaikkien paljastettujen sormien yhteenlasketun lukumäärän.

Tali
Pelivälineenä on telaluu (talus, ἀστράγαλος). Neljää luuta heitetään samanaikaisesti kuin noppia yatzy-pelissä tai possunmuotoisia pelinappuloita heitä sikaa -pelissä. Korkein pistemäärä (nimeltään Venus-heitto, iactus Venereus) saadaan kun kaikki pelimerkit jäävät eri asentoihin. Muuten luiden sivuille annettiin arvot 1, 6 (kapeat sivut), 3 ja 4 (leveämmät sivut). Kuinka peliä on antiikissa pelattu, on hyvin haastava rekonstruoida. Tieteiden yön tapahtumassa voit kuitenkin kokeilla kaverin kanssa onneasi ”nopan” heitossa seuraavasti:

Kolme heittoa, joiden yhteispistemäärä ratkaisee voittajan.

  • Venus-heitosta saa korkeimmat pisteet: 24
  • Mikäli kaikki nopat jäävät pystyasentoon (eli kapealle sivulle): 20
  • Mikäli 1-3 noppaa jää pystyasentoon: 10
  • Mikäli kaikki nopat asettuvat leveälle sivulle: 3

Edit 22.1.): viime metreillä ennen tapahtumaa muokkasimme vielä tämän pelin sääntöjä seuraaviksi:

  • Venus-heitosta saa korkeimmat pisteet: 24
  • Mikäli vähintään yksi nopista jää pystyyn, eli kaikkein kapeimmalle sivulle, myös 24 pistettä
  • Mikäli kaikki nopat jäävät samalle, toisiksi kapeimmalle sivulle: 20
  • Mikäli kaikki nopat jäävät samalle, leveimmälle sivulle: 15
  • Mikäli kaikki nopat jäävät toisiksi kapeimmalle sivulle (puolella ei väliä): 10
  • Mikäli kaikki nopat jäävät leveimmälle sivulle (puolella ei väliä): 5
  • Muista heitoista ei pisteitä.

Tämä pelityyppi on täysin keksitty vain tätä iltaa varten, eikä siis ole antiikkinen muuten kuin pelivälineiden inspiraation ja Venus-heiton osalta. Muuten tiedämme pelin kulusta hyvin vähän. Ilmeisesti peliä on pelattu uhkapelinä, jossa pelaajat heittävät vuorollaan neljää telaluuta, aina ykkösen tai kuutosen heittäessään pelaaja joutuu lisäämään pottiin joko silmäluvun verran denaareita (tai yhden denaarin jokaista ykköstä tai kuutosta kohti) ja se, joka heittää Venuksen, voittaa koko potin.

Telaluilla voi harjoitella myös ketteryyttä. Yksi pelityyppi (mahdollisesti kreikkalaiselta nimeltään πεντέλιθα, pentelitha) onkin heittää luita ilmaan ja yrittää saada ne napattua kämmenen rystypuolella. Vastaavia taitoheittoja on voitu harrastaa muillakin pelivälineillä; esimerkiksi pähkinöiden heittäminen maaliin – vaikkapa ruukkuun – tunnetaan antiikista.

Tervetuloa siis mukaan Tieteiden yöhön torstaina 18.1. klo 17-22. Pelien lisäksi tarjolla on valtavasti muutakin ohjelmaa, joka selviää yllämainitusta linkistä. Tiedeinstituuttien järjestämänä ohjelmassa myös Tietoiskuja antiikin maailman myyteistä ja taruperinteestä lapsille, klo 19.00–20.00. Tavataan Tieteiden talolla (os. Kirkkokatu 6)!


Teksti ja kuvat (ellei toisin mainita): Laura Nissin / Säätiön Institutum Romanum Finlandiae apulaisasiamies

Antiikin roomalaisten pelien asiantuntijana toimi Reko Tikka, jonka julkaisemasta artikkelista Antiikin Rooman lautapelit, Pelitutkimuksen vuosikirja 2012, s. 1–10 saat runsaasti lisätietoa antiikin peleistä!

Muut lähteet:

3D-tulosteiden mallin on luonut Misha Tikh: https://www.thingiverse.com/thing:1036458
Paavo Castrén: Antiikin käsikirja, Helsinki 2000

Mainokset