Säätiö, asiamies?! Mitä ne oikein on ja mitä ne tekee?

Suomen Rooman-instituutti eli kavereiden kesken Villa Lante on Säätiön Institutum Romanum Finlandiae perustama ja ylläpitämä tutkimuslaitos. Varsin harvat instituutista tietävät tosin ovat tietoisia tästä järjestelystä. Toisin kuin monissa muissa maissa Suomen ulkomailla toimivat instituutit ovat yksityisten säätiöiden perustamia ja ylläpitämiä eli ne ovat osa kansalaistoimintaa, vaikka saavatkin rahoituksensa pääasiassa valtiolta.

Säätiössä on hallitus ja valtuuskunta, jotka huolehtivat instituutin toiminnan perusedellytyksistä kuten rahoituksen saamisesta ja yleisestä hallinnosta. Hallituksen päätöksen toimeenpanosta huolehtii paitsi tietysti instituutin henkilökunta myös asiamies, joka on jonkinlainen joka paikan höylä sekä se henkilö, jolla on useimmat toiminnan lankojen päistä hyppysissään.

Asiamies Viitanen ja säätiön valtuuskunta tutustumassa remontoituun Kansalliskirjastoon
Asiamies Viitanen ja säätiön valtuuskunta tutustumassa remontoituun Kansalliskirjastoon

Säätiön asiamiehinä on toiminut vuodesta 1938 alkaen aikamoinen joukko asialleen omistautuneita henkilöitä sekä sihteerin että asiamiehen nimityksellä. Tiedeinstituutti kun olemme, niin myös asiamiehet ovat aina olleet jonkin instituutin keskeisen alan edustajia. Näin myös allekirjoittanut, joka aloitti Liisa Suvikummun sijaisena keväällä 2012 ja päätti kautensa nelisen vuotta myöhemmin. Aiemmin olin ollut instituutissa opiskelijana ja tutkijana, mutta pääsy katsomaan sen toimintaa toiselta puolelta on ollut varsin opettavaista ja välillä jopa suorastaan ihmeellistä.

Asiamies huolehtii tietysti instituutin hallinnosta ja taloudesta, mikä saattaa tuntua kovinkin tylsältä pintapuolisesti ajatellen. Mutta kun joutuu seikkailemaan kahden eri maan lainsäädännön ja toimintakulttuurin välimailla, niin monet yksinkertaisiltakin tuntuvat asiat muuttuvat varsin jännittäviksi… Asiamies joutuu shakinpelaajan tavoin miettimään mitä seuraamuksia milläkin hallituksen päätöksellä mahtaa olla eri ympäristöissä, ottamaan selvää ja kyselemään jopa vastaajien kärsivällisyyttä koetellen yksityiskohtien yksityiskohtia – ja aina on oltava myös varasuunitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma. (Ja sittenkin Italia usein yllättää!)

Perushallintorutiinien lisäksi neljän vuoden aikana olen päässyt järjestämään bileitä, suorastaan jatkuvasti: säätiön 75-vuotisjuhlat, instituutin 60-vuotisjuhlat sekä Wihurin stipendin 50-vuotisjuhlat. Instituutin pitkää ja hienoa historiaa kelpaa juhlistaa aina uudestaan! Samalla olemme selvitelleet myös uusia puolia instituutin historiassa, kuten esimerkiksi Suomen tiedemaailmassa aika ainutlaatuista, puolivuosisataista säätiöiden välistä yhteistyötä Jenny ja Antti Wihurin rahaston kanssa.

Instituuttien välinen yhteistyö on myös ollut hauskaa ja vaihtelevaa. Yhdessä olemme opiskelleet kaikenlaista mm. lainsäädäntöä, työnantajana olemista ja viestintää. Yhdessä olemme järjestäneet erilaisia tapahtumia Suomessa ja muuallakin. Tapaamiset ero puolilla Eurooppaa sijaitsevissa instituuteissa ovat hieno tapa tutustua paitsi isäntiin myös itse asemamaihin. Tiedeinstituuttifoorumi eli tiedeinstituuttien oma yhteistyöelin on tuonut lisänsä myös asiamiehen arkeen – vuonna 2015 teimme mm. selvityksen tiedeinstituuttien toiminnasta.

Mutta vahvimmin muistoihin jäävät kaikki ihanat ihmiset, joihin on asiamiehen tehtävässä päässyt tutustumaan – henkistä ja fyysistä avunantoa ja tukea, paljon naurua ja joskus kyyneleitäkin! Lähimpinä työtovereina tietysti apulaisasiamiehet Johanna Rassi sekä Laura Nissin, instituutin henkilökunta johtaja Tuomas Heikkilän johdolla, säätiön aktiivinen ja asiantunteva hallitus sekä valtuuskunta. Lisäksi asiamieskollegat, instituuttiverkoston toimijat, ministeriöiden virkamiehet, kirjanpitäjät, tilintarkastajat, muiden säätiöiden edustajat, lähetystöt Suomessa ja Italiassa, instituutin opiskelijat, tutkijat, opettajat, jne. Suuret kiitokset, halaukset ja italialaiseen tapaan moiskuvat poskisuudelmat teille kaikille!

Uusi ja vanha, eli säätiön asiamies 2012-16, FT Eeva-Maria Viitanen sekä uutena asiamiehenä elokuussa 2016 aloittanut FM Reima Välimäki jäätelöllä Helsingissä. Mukana myös säätiön apulaisasiamies Laura Nissin
Uusi ja vanha kohtaavat, eli säätiön asiamies 2012-16, FT Eeva-Maria Viitanen sekä uutena asiamiehenä elokuussa 2016 aloittanut FM Reima Välimäki jäätelöllä Helsingissä. Mukana myös säätiön apulaisasiamies Laura Nissin

FT Eeva-Maria Viitanen
Säätiön asiamies 2012-2016 ja instituutin tutkijalehtori 1.8.2016 alkaen

Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?

Maaliskuun 3. päivänä 1988 saavuin ensimmäisen kerran Roomaan antiikintutkimuksen johdantokurssille osallistuakseni. Silloin tein matkan junalla Euroopan halki ja yöjuna saapui Roma Tiburtinan asemalle aamuyöllä. Onnistuin seikkailemaan ensin Monteverdeen ja sitten vielä Villa Lanten eteen, jossa odottelin kohteliaasti (ja pelokkaasti) noin klo 7 saakka ennen kuin soitin ovikelloa (auringonnousu Rooman yllä oli hieno). Kului hetkinen ja sitten Villa Lanten pääovi avautui: siellä seisoi vaaleansinisessä kangaspyjamassaan Timo Sironen, lukukauden 1987–1988 Wihurin stipendiaatti ja ensimmäinen henkilö, jonka olen koskaan tavannut Suomen Rooman-instituutissa. Joitain hetkiä elämässään ei vain koskaan unohda.

Kuva-1-1988-Sironen-Pompeji
Wihuristi Timo Sirosen vaaleansininen pyjama jäi ikuistamatta. Sen sijaan tässä Timo opastamassa johdantokurssilaisia Pompejin retkellä. (Kuva: EMV.)

Säätiö Institutum Romanum Finlandiae ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto ovat jakaneet nuorelle tutkijalle – perinteisesti tohtorikoulutettavalle – tarkoitettua Wihurin stipendiä vuoden työskentelyyn Roomassa vuodesta 1965 lähtien. Wihurin stipendi täyttää siis kunnioitettavat 50 vuotta ja on sellaisena melko ainutlaatuinen ilmiö suomalaisessa tiedemaailmassa. Stipendin on saanut 44 henkilöä (alkuaikoina sama henkilö saattoi saada stipendin useamman kerran), joiden nimet ovat varsin tuttuja suomalaisesta humanistisesta ja varsinkin antiikintutkimuksesta: Unto Paananen, Heikki Solin, Paavo Castrén, Eva Margareta Steinby jne. Monet Wihuristit tutkijan ura on tuonut myös takaisin instituuttiin osaksi sen henkilökuntaa. Roomasta muodostuu vuoden aikana ikuinen ystävä ja toinen koti, johon on aina ihana palata.

Wihuristi on olennainen osa instituutin elämää. Wihuristille on varattu tutkijaresidenssin huoneista Gavina, joka on varustettu pikku keittiöllä ja omalla kylpyhuoneella. Hän osallistuu usein kurssien ja/tai työryhmän opetukseen ja muuhun toimintaan. Wihuristin yhtensä tehtävänä on perinteisesti ollut myös oven avaaminen omituisiin aikoihin taloon saapuville kuten tuolloin 1988. Oma Wihurin kauteni lukukaudella 1998–1999 oli sikäli poikkeuksellinen, että en asunut Villa Lantessa sen remontin takia. Sen sijaan jaoin huoneiston toisella puolella kaupunkia Tampereen yliopiston projektin historiantutkijoiden kanssa – tuttuja aikaisemmilta instituuttivierailuilta tietysti.

Kuva-2-1993-Bettona
Vuonna 1993 tieteellisen kurssin keväisellä retkellä Umbriaan oli mukana myös silloinen Wihuristi Kaj Sandberg (takana Simo Örmän kanssa). Etualalla assistentti Mika Kajava (vas.) ja kurssilaisista Aaro Söderlund. (Kuva: EMV.)

Mutta millaisia muistoja Wihuristeista on jäänyt mieliin 50 vuoden ajalta? Stipendin juhlavuoden kunniaksi toivomme, että uudet ja vanhat Wihuristit sekä muut lantelaiset muistelisivat omia Wihurin vuosiaan ja kokemuksiaan Wihuristeista. Otamme vastaan kaikenlaisia muisteloita, tekstejä ja kuvia ja kokoamme niistä instituutin verkkosivuille näyttelyn. Keräyksen satoa esitellään myös Wihurin stipendin 50-vuotisjuhlassa Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevassa teatterimuseossa 19.11.2015 – varatkaa tuo ilta tähän tarkoitukseen!

 Kauden 2005–2006 Wihuristi Jesse Keskiaho San Gimignianon retkellä keväällä 2006. (Kuva: EMV.)
Kauden 2005–2006 Wihuristi Jesse Keskiaho San Gimignianon retkellä keväällä 2006. (Kuva: EMV.)

Sähköiset muistelot ja kuvat yms. aineistot voi toimittaa allekirjoittaneelle eli instituuttia ylläpitävän Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamiehelle, Eeva-Maria Viitaselle (asiamies[at]irfrome.org) tai apulaisasiamies Laura Nissinille (nissin[at]irfrome.org). Muunkinlaisia aineistoja otetaan vastaan, mutta niiden käsittelystä, palauttamisesta yms. kannattaa olla etukäteen yhteydessä. Muistot vastaanotetaan mielellään viimeistään 9.11.2015!


Eeva-Maria Viitanen

Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies

Wihuristi 1998-1999

Instituuttien verkossa

Villa Lanten renessanssihuvilassa toimiva Suomen Rooman-instituutti on maamme kulttuuri- ja tiedeinstituuteista vanhin, tunnetuin ja (ehkäpä) kaunein, mutta ei suinkaan ainoa. Suomalaista tiedettä ja taidetta tehdään yli viidessätoista instituutissa ympäri maailman. Tiedeinstituutit sijaitsevat Rooman ohella Ateenassa, Tokiossa sekä Beirutissa, jossa tällä hetkellä majailee Lähi-idän Instituuttimme. Kulttuuria ja tiedettä yhdistelevät Berliinin, New Yorkin, Lontoon sekä Madridin instituutit. Suomalaisen kulttuurin tuottamiseen ja esittelyyn yhteistyössä kohdemaan kanssa ovat keskittyneet etenkin Pohjoismaissa sijaitsevat (Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan) instituutit samoin kuin Benelux-maiden instituutti, Finnagora Budapestissä, Ranskan instituutti Pariisissa, sekä Pietarin ja Viron instituutit.

Kukin instituutti sekä näiden taustalla vaikuttavat säätiöt toimivat itsenäisesti omien sääntöjensä ja linjaustensa mukaan. Toiminta-ajatus, tavoitteet ja toisaalta myös ulkomailla toimimisen haasteet kuitenkin yhdistävät instituuttien työskentelyä. Ideointia ja kokemusten vaihtoa ja muuta yhteistyötä instituuttien välillä tarvitaankin ja tätä työtä koordinoi Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry (SKTI).

Instituuttiverkosto järjestää vuosittain tapaamisia, joissa instituuttien edustajat pääsevät tapaamaan toisiaan kasvotusten ja törmäyttämään ideoitaan, uutta muotitermiä lainatakseni. Syksyisin kokoukset järjestetään verkostoon myös kuuluvassa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa. Tänä vuonna instituuttiverkoston kevättapaamista (24.-26.5.) isännöi Suomen Tukholman instituutti varsin viehättävässä Finlandshusetissa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Finlandshuset

Pääsin mukaan Tukholmaan tutustumaan instituuttiverkoston toimintaan Suomen Rooman-instituuttia ylläpitävän säätiön uutena apulaisasiamiehenä. Kokemus oli inspiroiva; tapasin hauskoja ja idearikkaita ihmisiä ja opin valtavasti uutta kulttuuri-instituuttiemme toiminnasta ja tärkeydestä. Tiedeinstituuttipuoleen olenkin jo ehtinyt tutustua ennen säätiöpestiä mm. osallistumalla Villa Lantessa järjestetyille kursseille sekä Wihurin stipendiaattina.

Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä
Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä (intendentti Simo Örmä, säätiön apulaisasiamies Laura Nissin, säätiön asiamies Eeva-Maria Viitanen ja johtaja Tuomas Heikkilä)

Parhaiten kevätpäivien ohjelmasta jäi mieleen instituuttien oman toiminnan esittely. Ei liene yllätys että 150-vuotiasta Sibeliusta on juhlittu ympäri maailman. Tulevaisuuden sunnitelmia yhdistää vuoden 2017 teema eli Suomen 100-vuotisjuhlat. Toisaalta kaikkialla on toteutettu myös varsin moderneja ja ajankohtaisia hankkeita, joista erittäin vaikuttavia ovat mielestäni esim. New Yorkin kulttuuri-instituutin Smog tasting -installaatio, jossa yleisölle tarjoillaan ilmanlaatua marengin muodossa sekä Finnagoran järjestämät kehitysvammaisten kulttuuritoimintaa edistävät hankkeet, joiden inspiraationlähde on tietenkin Suomen euroviisuedustaja Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye.

Instituuttien edustajat esittelevät toimintaa
Instituuttien edustajat esittelevät kuluneen kauden toimintaa ja tulevaisuudensuunnitelmia (kuva: L. Lunnevuori )

Tukholmalaiseen kulttuuriin tutustuminen kuului toki myös ohjelmaan. Valokuvataidetta esittelevä yksityinen museo Fotografiska tarjoili hengenravintoa (mm. Martin Parrin ja Nick Brandtin ajatuksia herättävin näyttelyin) ja Skansenilla sijaitseva perinteikäs Ulla Winbladh -ravintola piti huolta ruokakulttuurista. Oheisohjelmassamme oli myös vierailu Suomen suurlähetystön edustustiloihin, jossa nautimme illallista sekä 1700-luvulla rakennetun lähetystörakennuksen arkkitehtuurista ja taidekokoelmasta.

Lämpimät kiitokset Suomen Tukholman instituutille ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:lle innostavan ja syvin sujuneen verkostotapaamisen järjestämisestä!

Laura Nissin

Säätiön Institutum Romanum Finlandiae apulaisasiamies

Seuraava pysähdyspaikka Pasila: Helsingin kirjamessut tulevat taas 23.-26.10.14

Roomaan ikävöivillä on pian mainio tilaisuus lääkitä kaipuutaan koto-Suomessakin, kun Helsingin kirjamessut saavat Italian kunniavieraakseen. Teemamaalle tuovat näkyvyyttä erityisesti Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön sekä suomalaisten kustantajien italialaiset kirjailijavieraat, jotka esittelevät tuoreiden teostensa suomennoksia. Esiin on nostettu sekä kaunokirjalliset teokset että tietokirjallisuus. Paikalla ovat muuan muassa Italian tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Premio Stregan tämän vuoden voittaja Francesco Piccolo romaanillaan Niin kuin kaikki muutkin sekä legendaarisen toimittajan Oriana Fallacin (1929–2006) elämäkerturi Cristina De Stefano teoksellaan Nainen ristitulessa. Italian kirjallisuus, kulttuuri ja historia näkyvät monipuolisesti eri messuosastojen ja näytteilleasettajien ohjelmanumeroissa. Tarjolla on hengästyttävän paljon mielenkiintoista ohjelmaa neljän päivän ajan.

Rooman-Instituutin kautta aikain ensimmäistä messuosastoa rakentamassa 2011
Rooman-Instituutin kautta aikain ensimmäistä messuosastoa rakentamassa 2011

Institutum Romanum Finlandiae on jo kolmatta kertaa mukana messuilla omalla osastollaan (6g119), jossa uudet ja vanhat villalantelaiset esittelevät laajasti instituutin eri aloja. Taidemaalari Paul Osipow kertoo Roomasta taiteilijan inspiraation lähteenä intendentti Ira Westergårdille (pe klo 17.30). Kääntäjä ja kustantaja Elina Suolahti, kääntäjä Laura Lahdensuu ja amanuenssi Linda Jokela keskustelevat Italian 1900-luvun kirjallisuudesta vasta suomennetun Elämän ilo -romaanin pohjalta. Goliarda Sapienzan teoksesta otteita lukee näyttelijä Noora Laitinen (la klo 15.45). Instituutin säätiön asiamiehen Eeva-Maria Viitasen haastateltavana on puolestaan professori emerita Eva Margareta Steinby, joka kertoo pitkästä urastaan ja antiikintutkimuksen kehityksestä instituutin vuosien varrella (su klo 14.30).

Vieraille tarjotaan opastusta myös kädentaidoissa. Lapset voivat tulla askartelemaan itselleen laakeriseppeleestä syyssateet kestävän huopaversion (to 12-14 ja pe 14-16), aikuiset perehtymään togan oikeaoppiseen pukemiseen (la 12.30 ja su 11.30) tai suunnitelemaan oman Ex Libriksen latinankielisellä lentävällä lauseella (la 13-15 ja su 12-14)! Yleisön toiveesta myynnissä on myös Roomaan liittyvää kirjallisuutta. Kävijät voivat samalla tutustua tiedeinstituuttifoorumiin ja instituuttiyhdistykseen viereisellä osastolla. Lisäksi instituutti tarjoaa ohjelmaa Eino Leino -lavalla, jossa dosentit Maijastina Kahlos, Marja-Leena Hänninen ja Liisa Suvikumpu keskustelevat asiamies Eeva-Maria Viitasen johdolla antiikin Rooman kylpyläkulttuurista ja sen perinnöstä Suomessa (la klo 10.30)

Paavo Lipposen suhde Roomaan kiinnosti messuyleisöä 2011
Paavo Lipposen suhde Roomaan kiinnosti messuyleisöä 2011

Monia blogin lukijoita kiinnostaa varmasti myös Tiedetori, jossa eri korkeakoulut, kustannustalot ja muut tieteen toimijat, kuten Suomen Akatemia tuovat jälleen messuvieraiden keskelle tiedemaailman kuulumisia kielenhuollosta suomalaiseen kansanuskoon ja ravitsemustutkimuksesta evolutiiviseen kehitysbiologiaan. Italiasta kiinnostuneille on luvassa Helsingin yliopiston tutkijoiden ohjelmaa Takauma-lavalla (pe klo 17-18): antiikin Rooman monikulttuurisuutta käsittelevää keskustelutilaisuutta seuraa kääntäjä- ja tutkijahaastattelu murteiden käytöstä nykyitalialaisessa kaunokirjallisuudessa ja sen kääntämisen haasteista.

Togaa pääsi kokeilemaan jo vuonna 2012
Togaa pääsi kokeilemaan jo vuonna 2012

Italian ystävän kannattaa myös suunnata Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön osastolle (6h100), jonne on koottu Italia-aiheista ohjelmaa: suositun tietokirjailijan Alberto Angelan teoksen Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa esittely on ohjelmassa perjantaina (klo 16). Kirjallisten nautintojen miellyttävänä vastapainona toimii samassa yhteydessä järjestettävät Ruoka, viini ja hyvä elämä -messut, jotka johdattavat saapasmaan herkkujen ääreen, vieläpä samalla messulipulla.

Tavataan Pasilassa!

Lisätietoa:
Kirjamessujen sivut http://www.messukeskus.com/Sites3/Kirjamessut/Sivut/default.aspx

Italian kulttuuri-instituutin kokoama Italia-esite

Tiedetorin ohjelma erikseen osoitteessa: http://www.tsv.fi/tiedetori/

Riikka Ala-Risku
Italialaisen filologian yliopisto-opettaja
Helsingin yliopisto

Kirjamessut_Messulogo

Juhlahumua

Noora_kuva sydän
Aventino-kukkulan ruusupuisto

Instituutin toimistolla on ollut viime aikoina kuhinaa. Puolivuotisen harjoitteluni alku Villa Lantessa sattui osumaan instituutin 60-vuotis-juhlahumun alle. Saan kunnian olla mukana kokemassa ja näkemässä viikon kestävät juhlallisuudet niiden valmisteluista alkaen. Ahkerat kollegani ovat aloittaneet valmistelutyöt jo kuukausia sitten. Hoidettavien asioiden lista on pitkä, pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta.

Kevääseeni on kuulunut muitakin juhlanaiheita. Valmistuin pari viikkoa sitten kolmivuotisista yliopisto-opinnoistani täällä Roomassa. Vaatimattomana suomalaisena olin päättänyt juhlia hillitysti, enkä uskaltanut/halunnut kutsua paikalle ketään, enhän tiennyt edes lopullista päätöstä valmistumiseni suhteen. Suomessa kandidaatiksi valmistumista ei ole ollut tapana juhlia sen suuremmin. Italiassa asia on toisin, merkkipäiviä ei ohiteta juhlimatta ja vastahakoinen juhlakalu on outo ilmestys. Italialaiset vieraani olivat varmasti minua harmistuneempia siitä, etteivät suomalaiset sukulaiseni päässeet valmistumispäivänä paikalle. Onneksi heitä korvaamaan oli kutsuttu joukko yllätysvieraita. Vakavanoloinen olemukseni ei johtunut siitä, että sukulaiseni olivat suomessa, vaan oikeasti jännitin eniten sitä, miten esittelen lopputyöni italiaksi. Italialaiset juhlavieraani olivat varautuneet valmistumistilaisuuteen karkein, kukin, kuohuvin ja seppelein. Potrettivalokuvia ei tilaisuuden jälkeen säästelty. Valmistumistilaisuudessa otetut valokuvat todistavat, että yliopiston karu sisäpiha voi muuttua kuohuviinin ja kukkien koristamaksi juhlapaikaksi paremman puutteessa. Italialaisen juhlan makua saan maistaa jälleen toukokuun lopulla, kun minut on kutsuttu hopeahääjuhliin. Odotukset ovat jo korkealla.

Villa Lante nähtynä Aventino-kukkulalta
Villa Lante nähtynä Aventino-kukkulalta

Suomessa juhlitaan usein hillityin menoin ja nyt en puhu siitä, mitä tapahtuu juhlien paremmalla (tai pahimmalla) puolella eli pikkutunneilla. Monet karkaavat ulkomaille vuosipäivänä ja pelkkä juhlien suunnittelu saa aikaan sydämentykytyksiä. Lahjoja ei haluta, koska tavaraa on muutenkin niin paljon. Rahaa on noloa pyytää. Myönnän, että minua olisi harmittanut, jos valmistumisjuhlani olisi mennyt omien suunnitelmieni mukaan, hiljaa ja hissukseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin yliopiston aulassa riemukkaita kaksikymmenhenkisiä sukulaisporukoita, osasin arvostaa yllätysvieraitani. Suomalaiset juhlat ovat kuin suomalainen joulukuusi: aito ja koreilematon, parhaimmillaan vastakaadettuna. Italialainen joulukuusi, kuten italialaiset juhlat, eivät säästele krumeluurista, kimalteesta ja välkkyvistä valoista. Kuusen koristelu tehdään hyvissä ajoin joulukuun alussa ja koristeiden värimaailma ja tyyli päivitetään tasaisin väliajoin. Tekokuusi on aina yhtä valmis uuteen kauteen. Italialaiset juhlat eivät lopu vielä juhlapäivään. Juhlista muistoksi jää bomboniere, pieni makeisia sisältävä muistolahja, joka annetaan sukulaisille, ystäville ja naapureille, onhan tärkeää, että myös ne, jotka eivät osallistu juhlaan saavat osansa tärkeästä päivästä.

Juhlateltan pystytystalkoot instituutin pihalla
Juhlateltan pystytystalkoot instituutin pihalla

Uskaltakaamme siis juhlia komeasti instituutin 60-vuotista taivalta. Iloitkaamme Suomen vanhimmasta tiedeinstituutista ja sen hienoista saavutuksista–menneistä ja tulevista. Koristelkaamme juhlakuusi italialaiseen tyyliin. Aina, mutta etenkin nyt, on syytä juhliin!

 

Noora Laitinen

Instituutin CIMO-harjoittelija

Grand Tour ennen ja nyt

 

Arkkitehtien vuosisataisella Italian matkaamisella on jo vuosisatojen perinne takanaan. Matkustelun tarkemmat kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet, välineinä muste ja paperi sen sijaan säilyneet.

Grand tour 2013: Arkkitehtiopiskelijat piirtävät Palermossa.
Grand tour 2013: Arkkitehtiopiskelijat piirtävät Palermossa.

”Grand Tour” on pitkälti englantilainen käsite, jolle juuri englantilaiset antoivat sen romantisoidun merkityksen. 1500-luvulla englantilaisten kiinnostus Italiaan oli lähtökohtaisesti poliittista. Mannermaisen kokemuksen katsottiin kehittävän englantilaista nuorta ylimystöä valtionhallinnon tarpeisiin sopivaksi, ja tätä mannermaista vaeltelua, jonka päätepisteenä Italia oli, tuettiin jopa kruunun taholta. Matkan tarkoituksena ei kuitenkaan ollut käydä katselemassa museoita tai kirkkoja, vaan ujuttautua paikallisiin seurapiireihin, ottaa miekkailu- tai ratsastustunteja, opiskella mantereen kuuluisissa yliopistoissa sekä suoranaisesti vakoilla kruunun puolesta.

Arkkitehtuurin osalta kultivoituneemmat englantilaiset tajusivat jo 1600-luvulla, että heidän pääkaupunkinsa oli verrattuna mannermaan kaupunkeihin käytännössä rykelmä puusta ja savivellistä rakennettuja majoja rapistuvan goottilaisen katedraalin ympärillä. Englantilaisista arkkitehdeista ensimmäinen tunnetumpi uusien tuulien tuoja, joka vieraili Italiassa, oli Inigo Jones (1573–1652). Jones ja muut arkkitehdit toivat matkoiltaan nidekaupalla uutta arkkitehtuurikirjallisuutta ja vedoksia mantereen uusista palatseista ja kirkoista. Nämä levisivät myös englantilaisten maaseutukartanoiden kirjastoihin. 1600-luvun englantilaisista arkkitehtuurivaikuttajista John Evelyn (1620–1706) tapasi Roomassa ”herrasmiesarkkitehti” Roger Prattin (1620–1684). Prattin tuotanto oli suppea, mutta sillä oli suuri vaikutus englantilaisen maaseutukartanon kehitykseen. Pratt totesi, että kirjojen ja kuparipiirrosten tutkiminen oli turhaa, jos pystyi: ”…running one’s finger along the stone grooves of huge fallen columns, slow-baked to warmth by the heat of the day, or perching on the corner of a broken altar, watching the sunset give way to moonlight over the Forum and the Colosseum.” Englantilaisista arkkitehdeista kansainvälisesti tunnetuin oli kuitenkin John Soane (1753–1837), joka palattuaan Italiasta toi mukanaan useita satoja piirustuksia ja kipsijäljennöksiä.

Ranskalaisista arkkitehdeista  François Mansart (1598–1666), Louis Le Vau (1612–1670) ja Claude Perrault (1613–1688) ottivat vaikutteensa suoraan Italiasta. Johann Wolfgang von Goethen (1749–1832) tavoin myös useat saksalaiset arkkitehdit tekivät matkoja Italiaan, mutta eivät kirjoittaneet matkastaan Goethen tavoin satojen sivujen mittaista matkakuvauksia. Saksalaisista arkkitehdeista vaikutusvaltaisin, ja johon Italia myös vaikutti eniten, oli Karl Friedrich Schinkel (1781–1841), joka teki ensimmäisen Italian matkansa 1803.

Modernilla ajalla miltei jokainen kynnelle kykenevä arkkitehti matkusti Italiaan. Le Corbusier (1887–1965) käsitteli 1920-luvun pamfletissaan ”Kohti uutta arkkitehtuuria” valtamerilaivojen ja lentokoneiden ohella myös Italiaa. Hänen mukaansa arkkitehtiopiskelijoita ei saisi viedä liian nuorina Italiaan, sillä matka saattaisi turmella heidän mielensä. Le Corbusierin tavoin myös suomalaiset arkkitehdit matkustivat paljon Italiaan. Kuuluisin arkkitehdeista oli Alvar Aalto (1898–1976), jonka skissikirjat täyttyivät antiikin kohteita esittäneistä piirustuksista. Säntillisempää lähestymistapaa voidaan tutkia Hilding Ekelundin (1893–1984) ja Erik Bryggmannin (1891–1955) luonnoskirjoista, jotka sisältävät huolella tehtyjä mittauspiirustuksia kaikesta arkkitehtuuriin liittyvästä. 1900-luvun alussa suomalaisten arkkitehtien kiinnostus suuntautui mahtipontisten julkisten rakennusten sijaan pittoreskimpaan suuntaan: kukkuloiden päälle rakennettuihin kyliin, niiden rakennuksiin sekä niiden vapaasti luonnonmuotoja myötäilevään topografiaan eli ”Architettura minoreen”.

Arkkitehtikurssin ryhmäkuva EURissa.
Arkkitehtikurssin ryhmäkuva EURissa.

Suomen Rooman-instituutin säätiön ja Waldemar von Frenckellin säätiön rahoittama arkkitehtiopiskelijakurssi järjestettiin vuona 2013 jo kolmatta kertaa. Ensimmäinen osa vietettiin Tammisaaressa, ja sen jälkeen suunnattiin Italiaan seitsemän opiskelijan kanssa. Italiassa oleskeltiin Sisiliassa, Napolin ympäristössä ja Roomassa.  Kurssi alkoi Cataniasta, joka lähestulkoon pöyristyttävästä rumuudesta huolimatta oli liikkumisen kannalta käytännöllinen piste tutustua lähiympäristöön. Pikkubussilla kierrettiin mm. Agrigenton Valle dei Templin kreikkalaiset rauniot, Piazza Armerina ja Syrakusa. Cataniasta matka jatkui Palermoon, josta käsin otettiin haltuun Monreale, Segesta ja Selinunte. Palermon omat rehevät normanni-arkkitehtuurikohteet heijastavat parhaiten sitä, mitä kulttuurillisesti monimuotoinen sekoittuminen saa aikaan arkkitehtuurissa. Palermosta matka jatkui yölautalla Napoliin, josta käsin kurssi kävi tutustumassa Pompejin ja Herculaneumin raunioihin instituutin tutkijalehtori FT Ria Bergin kanssa. Berg ehti pistää opiskelijat vieläpä pölyttämään ja pesemään juuri kaivauksilta kaivettua keramiikkaa ja stukkoa.

Opiskelijat pesemässä keramiikkaa Pompejissa. Kuva: Riku Kärkkainen
Opiskelijat pesemässä keramiikkaa Pompejissa. Kuva: Riku Kärkkainen

Kurssin kunnianhimoisesta matkasuunnitelmasta ja Italian rajoittuneesta logistiikasta johtuen suuri osa siirtymisistä ja kierroksista tehtiin vuokratuilla pikkubusseilla. Tämä tapa osoittautui jälleen kerran kustannustehokkaaksi vaihtoehdoksi ryhmän koon ollessa kahdeksan henkeä. Pääkohteen Rooman ensimmäiset vierailut suuntautuivat Santa Maria di Trastevereen ja Ria Bergin opastuksella Rooman forumeille, joissa tutustuttiin antiikin eri marmorilajeihin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat Rooman keskustan lukemattomien kohteiden piirtämisessä. Suurimpana fyysisenä koitoksena oli Aurelianuksen muurin ympärikävely (28 km, kun mukaan lasketaan koko puolustuslinja ja reitiltä poikkeamiset). Rooman keskustan lisäksi kurssi tutustui myös Rooman ulkopuolisiin alueisiin kuten Tivoliin, Ostia Anticaan, muurien ulkopuolisiin kirkkoihin ja EUR:iin. Tämän lisäksi kurssi teki vielä yhden kaksi yötä kestäneen retken Ravennaan ja Bolognaan.

Kuukauden aikana opiskelijoiden piirustuksia käytiin lävitse yhteisissä katselmuksissa vähintään kerran viikossa. Onnistunein näistä kritiikeistä oli Lantessa, johon ylimääräisenä kriitikkona osallistui säveltäjä Eero Hämeenniemi. Muutaman tunnin kritiikin jälkeen Hämeenniemi esitti vastalahjana Lanten salonessa improvisaatioita teemoinaan mm. Claudio Monteverdin ”Ariannan valituksen” muilta osin kadonneesta oopperasta. Hämeenniemen aasinsilta tässä kurssiimme ja Lanteen oli, että oopperan kantaesitys oli Giulio Romanon suunnittelemassa Palazzo Te:ssa Mantovassa. Ikimuistoista iltaa jatkettiin illallisella Lanten kattoterassilla.

Kurssin aikana syntyi yhteensä noin 700 erilaista piirustusta, askelmittausta, maalausta ja öljypastellia – leveyspiireissä mitattuna tämä kaikki siis vajaan tuhannen kilometrin mittaiselta alueelta. Lisäksi opiskelijat laativat lyhyen esseen valitsemastaan aiheesta. Edellisten kurssien tapaan piirustukset ja esseet painetaan kirjaksi, joka julkaistaan kurssin piirustusnäyttelyn yhteydessä 2014. Seuraavalle kurssille haku käynnistyy tammikuussa 2015.

 

Juhana Heikonen

Arkkitehtikurssin vetäjä

Tiedeinstituuttifoorumi Turun kirja- ja tiedemessuilla

Reilu vuosi sitten perustettiin Tiedeinstituuttifoorumi, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten, ulkomailla toimivien tiedeinstituuttien yhteistoimintaa, tunnettuutta ja tutkimusyhteistyötä. Tieteelliseen tutkimukseen keskittyviä instituutteja Suomella on ulkomailla neljä: Roomassa, Ateenassa, Lähi-Idässä (tämän hetken asemapaikkana Beirut) ja Japanissa. Verkostoituminen hyödyttää yhtä lailla kaikkia; foorumi on hyvä väylä keskustella juuri tiedeinstituutteja koskevista kysymyksistä. Tiedeinstituutit kuuluvat kulttuuri-instituuttien tavoin Suomen ulkomailla toimivien instituuttien verkostoon, mutta niiden olemassaolon tarkoitus on erilainen: tieteellinen tutkimus, opetus sekä Suomen ja kohdealueen tutkimusyhteistyön edistäminen. Lontoon, Saksan ja Madridin kulttuuri-instituuteilla on omat tiedeohjelmansa tai ne edistävät tieteellistä toimintaa, siksi nämä instituutit ovat myös mukana tiedeinstituuttifoorumissa.

Yhteistyön ensimmäinen suurempi ponnistus koittaa tulevana viikonloppuna 4.-6.10. Turussa, kun tiedeinstituuttifoorumi osallistuu Turun kirjamessuille. Messujen yhteydessä järjestetään myös tiedemessut, joten mukanaolomme on luontevaa ja innostavaa. Rooman-Instituutilla on kokemusta messuilusta jo parin vuoden ajalta Helsingistä, ja sikäli on mukavaa jatkaa perinnettä ja esittäytyä myös pääkaupungin ulkopuolella. Turussa toimii aktiivinen Villa Lanten Ystävien ja kävijöiden joukko – tulkaahan siis tervehtimään meitä osastolle B19! Tiedeinstituuttifoorumin yhteisosaston ja ohjelman suunnittelu on ollut oiva paikka tutustua toisiin foorumilaisiin ja testata yhteistoiminnan mahdollisuuksia: toivon mukaan jatkoa seuraa! Suurkiitos Lähi-Idän instituutille ja erityisesti Arille ja Anulle messuosallistumisen pääorganisointivastuusta, olette tehneet ison työn!

Messuosastollamme B19 on mahdollisuus tavata useimpien tiedeinstituuttien edustajia, kysyä kysymyksiä ja keskustella, ostaa instituuttien julkaisuja ja tulla informoiduksi instituuttien toiminnasta ja ajankohtaisista asioista. Instituuttien edustamiin aihepiireihin voi tutustua osastolla myös itse kokeillen: esimerkiksi perjantaina 4.10. voi harjoitella Togan sidontaa roomalaisten tapaan (15.45->), nuolenpääkirjoitusta (16.30->) tai osallistua välimerelliseen tietovisaan (hienot kirjapalkinnot!). Messujen viralliseen ohjelmaan tiedeinstituutit osallistuvat kahdella lava-ohjelmalla: Perjantaina 4.10. klo 15.10 (Auditorio 1) julkaistaan Lukemisia Levantista-kirja, ja tämän yhteydessä käydään kiinnostava keskustelu aiheesta Lähi-Itä muutoksessa”. Lauantaina 5.10. klo 17.10 (Tieto-lava) puolestaan paneelikeskustellaan otsikolla ”Avoin tieto muistiorganisaatioiden tukena”.  Messujen koko ohjelma löytyy täältä:

http://turunmessukeskus.fi/messut-ja-tapahtumat/turun-kansainvaliset-kirjamessut/turun-kansainvalisten-kirjamessujen-ja-tiedeme

Nähdään Turussa!

Johanna Rassi

Apulaisasiamies

Suomen Rooman-Instituutin säätiö

TIF_logo_kokoteksti-e1379321597382