Instituuttien verkossa

Villa Lanten renessanssihuvilassa toimiva Suomen Rooman-instituutti on maamme kulttuuri- ja tiedeinstituuteista vanhin, tunnetuin ja (ehkäpä) kaunein, mutta ei suinkaan ainoa. Suomalaista tiedettä ja taidetta tehdään yli viidessätoista instituutissa ympäri maailman. Tiedeinstituutit sijaitsevat Rooman ohella Ateenassa, Tokiossa sekä Beirutissa, jossa tällä hetkellä majailee Lähi-idän Instituuttimme. Kulttuuria ja tiedettä yhdistelevät Berliinin, New Yorkin, Lontoon sekä Madridin instituutit. Suomalaisen kulttuurin tuottamiseen ja esittelyyn yhteistyössä kohdemaan kanssa ovat keskittyneet etenkin Pohjoismaissa sijaitsevat (Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan) instituutit samoin kuin Benelux-maiden instituutti, Finnagora Budapestissä, Ranskan instituutti Pariisissa, sekä Pietarin ja Viron instituutit.

Kukin instituutti sekä näiden taustalla vaikuttavat säätiöt toimivat itsenäisesti omien sääntöjensä ja linjaustensa mukaan. Toiminta-ajatus, tavoitteet ja toisaalta myös ulkomailla toimimisen haasteet kuitenkin yhdistävät instituuttien työskentelyä. Ideointia ja kokemusten vaihtoa ja muuta yhteistyötä instituuttien välillä tarvitaankin ja tätä työtä koordinoi Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry (SKTI).

Instituuttiverkosto järjestää vuosittain tapaamisia, joissa instituuttien edustajat pääsevät tapaamaan toisiaan kasvotusten ja törmäyttämään ideoitaan, uutta muotitermiä lainatakseni. Syksyisin kokoukset järjestetään verkostoon myös kuuluvassa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa. Tänä vuonna instituuttiverkoston kevättapaamista (24.-26.5.) isännöi Suomen Tukholman instituutti varsin viehättävässä Finlandshusetissa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Finlandshuset

Pääsin mukaan Tukholmaan tutustumaan instituuttiverkoston toimintaan Suomen Rooman-instituuttia ylläpitävän säätiön uutena apulaisasiamiehenä. Kokemus oli inspiroiva; tapasin hauskoja ja idearikkaita ihmisiä ja opin valtavasti uutta kulttuuri-instituuttiemme toiminnasta ja tärkeydestä. Tiedeinstituuttipuoleen olenkin jo ehtinyt tutustua ennen säätiöpestiä mm. osallistumalla Villa Lantessa järjestetyille kursseille sekä Wihurin stipendiaattina.

Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä
Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä (intendentti Simo Örmä, säätiön apulaisasiamies Laura Nissin, säätiön asiamies Eeva-Maria Viitanen ja johtaja Tuomas Heikkilä)

Parhaiten kevätpäivien ohjelmasta jäi mieleen instituuttien oman toiminnan esittely. Ei liene yllätys että 150-vuotiasta Sibeliusta on juhlittu ympäri maailman. Tulevaisuuden sunnitelmia yhdistää vuoden 2017 teema eli Suomen 100-vuotisjuhlat. Toisaalta kaikkialla on toteutettu myös varsin moderneja ja ajankohtaisia hankkeita, joista erittäin vaikuttavia ovat mielestäni esim. New Yorkin kulttuuri-instituutin Smog tasting -installaatio, jossa yleisölle tarjoillaan ilmanlaatua marengin muodossa sekä Finnagoran järjestämät kehitysvammaisten kulttuuritoimintaa edistävät hankkeet, joiden inspiraationlähde on tietenkin Suomen euroviisuedustaja Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye.

Instituuttien edustajat esittelevät toimintaa
Instituuttien edustajat esittelevät kuluneen kauden toimintaa ja tulevaisuudensuunnitelmia (kuva: L. Lunnevuori )

Tukholmalaiseen kulttuuriin tutustuminen kuului toki myös ohjelmaan. Valokuvataidetta esittelevä yksityinen museo Fotografiska tarjoili hengenravintoa (mm. Martin Parrin ja Nick Brandtin ajatuksia herättävin näyttelyin) ja Skansenilla sijaitseva perinteikäs Ulla Winbladh -ravintola piti huolta ruokakulttuurista. Oheisohjelmassamme oli myös vierailu Suomen suurlähetystön edustustiloihin, jossa nautimme illallista sekä 1700-luvulla rakennetun lähetystörakennuksen arkkitehtuurista ja taidekokoelmasta.

Lämpimät kiitokset Suomen Tukholman instituutille ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:lle innostavan ja syvin sujuneen verkostotapaamisen järjestämisestä!

Laura Nissin

Säätiön Institutum Romanum Finlandiae apulaisasiamies

Kuka maksoi Villa Lanten rakentamisen?

Villa Lante on kohtauspaikka, jossa suomalaiset tieteen ja kulttuurin edustajat saattavat törmätä toisiinsa sekä muualta Roomaan tulleisiin hengenheimolaisiinsa. Lanten käytävillä, keittiössä, kirjastossa, parlatoriossa ja terassilla voi vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa tai tutustua aivan uusiin kiinnostaviin lantelaisiin. Mutta Lantessa ja Roomassa ei törmää ainoastaan nykyihmisiin ja kollegoihin, vaan siellä vieraillessa saattaa tutustua tutkimuksen merkeissä myös menneiden aikojen hahmoihin: kaksikasvoiseen Janus-jumalaan tai vaikkapa Baldassare Turiniin, kuten minulle kävi lokakuisella Rooman-vierailullani.

Toscanalaissyntyinen Baldassare Turini on Villa Lanten historian tärkein henkilö, huvilan rakennuttaja. Oikeusoppinut Baldassare Turini saapui Roomaan kardinaali Giovanni de’Medicin seurueessa. Giovanni nousi vuonna 1513 pyhän Pietarin istuimelle ja valitsi itselleen nimen Leo X (paavina 1513–1521). Turinin ura katolisen kirkon piirissä urkeni, kun tuore paavi nimitti uskollisen seuralaisensa paavilliseksi datariukseksi.

Datarius oli yksi paavillisen hovin eli kuurian tavoitelluimmista arvoviroista, sillä siihen sisältyi tärkeän aseman lisäksi myös merkittäviä tulonlähteitä. Borgia-sukuun kuulunut paavi Calixtus III (paavina 1455–1458) antoi nimittäin paavilliselle datariukselle oikeuden periä kanonista oikeutta vastaan rikkoneilta henkilöiltä compositioiksi kutsuttuja maksuja. Maksut liittyivät henkilöiden paavilta tekemiensä rikosten vuoksi anomiin synninpäästöihin.

Oma törmäämiseni Baldassare Turini kanssa koskee nimenomaan datariuksen viran hoitamista. Suurin osa compositio-maksuista liittyi nimittäin tutkimaltani katolisen kirkon ”katumustuomioistuimelta”, penitentiariaattivirastolta, anottuihin synninpäästöihin. Penitentiariaatista saatu armonosoituskirje ei ollut voimassa ennen kuin synnintekijä oli sopinut datariuksen kanssa maksun suuruudesta ja maksanut sovitun summan hänelle.

Turinin vinjetti Villa Lanten Salonessa
Turinin vinjetti Villa Lanten Salonessa

Sekä penitentiariaattiviraston arkistossa että Vatikaanin Salaisessa Arkistossa on asiakirjoja, jotka kertovat penitentiariaatin asiakkaiden suorittaneen Baldassare Turinille compositio-maksuja. Arkistolähteissä olevat viittaukset Turinista maksujen vastaanottajana alkavat vuonna 1519, jolloin Villa Lanten rakennustyöt olivat ilmeisestikin jo käynnistyneet. Kun tiedämme, että osa paavillisen kuurian tuloista päätyi yleensä niitä vastaanottaneiden henkilöiden hyväksi, saattaa olla, että osa penitentiariaattiviraston asiakkaista on myös kantanut kortensa kekoon Villa Lanten rakennuskustannuksien kattamisessa.

Penitentiariaatin asiakkaana on vuoden 1519 jälkeen ollut ainoastaan yksi nykyisen Suomen alueelta kotoisin ollut henkilö, Naantalin birgittalaisluostarin veli Henricus Johannis. Henricus ei kuitenkaan ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen, jonka johdosta hän olisi joutunut suorittamaan compositio-maksua. Meillä ei siis ole todisteita siitä, että suomalaiset kristityt olisivat olleet kartuttamassa Villa Lanten rakennuskassaa.

Kirsi Salonen

Historian, kulttuurin ja taiteidentutkimuksen laitos, Turun yliopisto.

 

 

 

 

Seuraava pysähdyspaikka Pasila: Helsingin kirjamessut tulevat taas 23.-26.10.14

Roomaan ikävöivillä on pian mainio tilaisuus lääkitä kaipuutaan koto-Suomessakin, kun Helsingin kirjamessut saavat Italian kunniavieraakseen. Teemamaalle tuovat näkyvyyttä erityisesti Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön sekä suomalaisten kustantajien italialaiset kirjailijavieraat, jotka esittelevät tuoreiden teostensa suomennoksia. Esiin on nostettu sekä kaunokirjalliset teokset että tietokirjallisuus. Paikalla ovat muuan muassa Italian tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Premio Stregan tämän vuoden voittaja Francesco Piccolo romaanillaan Niin kuin kaikki muutkin sekä legendaarisen toimittajan Oriana Fallacin (1929–2006) elämäkerturi Cristina De Stefano teoksellaan Nainen ristitulessa. Italian kirjallisuus, kulttuuri ja historia näkyvät monipuolisesti eri messuosastojen ja näytteilleasettajien ohjelmanumeroissa. Tarjolla on hengästyttävän paljon mielenkiintoista ohjelmaa neljän päivän ajan.

Rooman-Instituutin kautta aikain ensimmäistä messuosastoa rakentamassa 2011
Rooman-Instituutin kautta aikain ensimmäistä messuosastoa rakentamassa 2011

Institutum Romanum Finlandiae on jo kolmatta kertaa mukana messuilla omalla osastollaan (6g119), jossa uudet ja vanhat villalantelaiset esittelevät laajasti instituutin eri aloja. Taidemaalari Paul Osipow kertoo Roomasta taiteilijan inspiraation lähteenä intendentti Ira Westergårdille (pe klo 17.30). Kääntäjä ja kustantaja Elina Suolahti, kääntäjä Laura Lahdensuu ja amanuenssi Linda Jokela keskustelevat Italian 1900-luvun kirjallisuudesta vasta suomennetun Elämän ilo -romaanin pohjalta. Goliarda Sapienzan teoksesta otteita lukee näyttelijä Noora Laitinen (la klo 15.45). Instituutin säätiön asiamiehen Eeva-Maria Viitasen haastateltavana on puolestaan professori emerita Eva Margareta Steinby, joka kertoo pitkästä urastaan ja antiikintutkimuksen kehityksestä instituutin vuosien varrella (su klo 14.30).

Vieraille tarjotaan opastusta myös kädentaidoissa. Lapset voivat tulla askartelemaan itselleen laakeriseppeleestä syyssateet kestävän huopaversion (to 12-14 ja pe 14-16), aikuiset perehtymään togan oikeaoppiseen pukemiseen (la 12.30 ja su 11.30) tai suunnitelemaan oman Ex Libriksen latinankielisellä lentävällä lauseella (la 13-15 ja su 12-14)! Yleisön toiveesta myynnissä on myös Roomaan liittyvää kirjallisuutta. Kävijät voivat samalla tutustua tiedeinstituuttifoorumiin ja instituuttiyhdistykseen viereisellä osastolla. Lisäksi instituutti tarjoaa ohjelmaa Eino Leino -lavalla, jossa dosentit Maijastina Kahlos, Marja-Leena Hänninen ja Liisa Suvikumpu keskustelevat asiamies Eeva-Maria Viitasen johdolla antiikin Rooman kylpyläkulttuurista ja sen perinnöstä Suomessa (la klo 10.30)

Paavo Lipposen suhde Roomaan kiinnosti messuyleisöä 2011
Paavo Lipposen suhde Roomaan kiinnosti messuyleisöä 2011

Monia blogin lukijoita kiinnostaa varmasti myös Tiedetori, jossa eri korkeakoulut, kustannustalot ja muut tieteen toimijat, kuten Suomen Akatemia tuovat jälleen messuvieraiden keskelle tiedemaailman kuulumisia kielenhuollosta suomalaiseen kansanuskoon ja ravitsemustutkimuksesta evolutiiviseen kehitysbiologiaan. Italiasta kiinnostuneille on luvassa Helsingin yliopiston tutkijoiden ohjelmaa Takauma-lavalla (pe klo 17-18): antiikin Rooman monikulttuurisuutta käsittelevää keskustelutilaisuutta seuraa kääntäjä- ja tutkijahaastattelu murteiden käytöstä nykyitalialaisessa kaunokirjallisuudessa ja sen kääntämisen haasteista.

Togaa pääsi kokeilemaan jo vuonna 2012
Togaa pääsi kokeilemaan jo vuonna 2012

Italian ystävän kannattaa myös suunnata Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön osastolle (6h100), jonne on koottu Italia-aiheista ohjelmaa: suositun tietokirjailijan Alberto Angelan teoksen Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa esittely on ohjelmassa perjantaina (klo 16). Kirjallisten nautintojen miellyttävänä vastapainona toimii samassa yhteydessä järjestettävät Ruoka, viini ja hyvä elämä -messut, jotka johdattavat saapasmaan herkkujen ääreen, vieläpä samalla messulipulla.

Tavataan Pasilassa!

Lisätietoa:
Kirjamessujen sivut http://www.messukeskus.com/Sites3/Kirjamessut/Sivut/default.aspx

Italian kulttuuri-instituutin kokoama Italia-esite

Tiedetorin ohjelma erikseen osoitteessa: http://www.tsv.fi/tiedetori/

Riikka Ala-Risku
Italialaisen filologian yliopisto-opettaja
Helsingin yliopisto

Kirjamessut_Messulogo

Tiedettä ja taidetta Rooman syksyssä

 

Lämmin syystuuli puhaltaa Gianicololla, ja se tarkoittaa instituutissa taas uutta toiminnantäyteistä lukuvuotta. Johdantokurssi alkaa 8. syyskuuta, ja seitsemän eri suomalaisyliopistoista valittua opiskelijaa asettuvat taloksi kuukaudeksi. Luvassa on tutustumista Rooman ja lähialueiden arkeologisiin ja historiallisiin kohteisiin ja menneisyydentutkimuksen menetelmiin instituutin johtaja Tuomas Heikkilän, lehtori Ria Bergin ja intendentti Simo Örmän johdolla. Syyskuussa on haussa myös ensi kevään pitkä kurssi, eli Antiikin- ja keskiajantutkimuksen kurssi, jolle valitaan ensi sijassa instituutin painopistealojen eli historiatieteiden, klassillisten kielten, arkeologian ja taiteiden tutkimuksen opiskelijoita. Haussa on myös Villa Lanten arkkitehtistipendi vuodelle 2015 ja myöhemmin syksyllä tulee hakuun Wihurin rahaston stipendi väitöskirjatutkimukseen lukuvuodelle 2015-2016. Tarkempaa tietoa hauista ja hakuilmoitukset löytyvät instituutin kotisivuilta ja Facebook-sivuilta.

Syksyn ensimmäinen yleisöluento on tänä vuonna poikkeuksellisesti Amos Anderson-luento, jonka pitää Sienan yliopiston professori Francesco Stella lokakuun 8. päivä. Instituutin perustajan mukaan nimettyä juhlaluentoa pitämään kutsutaan vuosittain erityisen ansioitunut instituutin keskeisten tutkimusalojen tutkija. Professori Stella esittelee keskiaikaisten, ajan määrittämistä käsittelevien karoliinisten laulujen digitaalieditioita ja italiaksi pidettävän esitelmän otsikko on L’edizione digitale delle più antiche canzoni medievali e le canzoni sulla misura del tempo: scoperte scientifiche nascoste nei testi poetici carolingi.

Villa Lanten roomalaisten ystävien, Amicien kanssa järjestettävä esitelmäsarja alkaa 14. lokakuuta professori Tuomo Pekkasen juhlakirjan De Amicitia esittelyllä. Kirjan kirjoittajat, Cristina di Gesù Crocifisso ja Mauro Agosto yhdessä Louvainin yliopiston professorin Dirk Sacrén kanssa esittelevät kirjaa ja Tuomo Pekkasen pitkää uraa latinistina, jonka aikana Pekkanen on toiminut myös Instituutin johtajana 1969‒1972.

Kypsyvien viinirypäleiden huumaava tuoksu houkuttelee istahtamaan lehtimajan varjoon
Kypsyvien viinirypäleiden huumaava tuoksu houkuttelee istahtamaan lehtimajan varjoon

Villa Lanten loggiassa kuullaan syksyllä paljon musiikkia: ensimmäinen tapaaminen on sovittu syyskuun 18. päiväksi, jolloin sukupolvensa kärkinimiin kuuluva pianisti Jan Jiracek von Arnim soittaa Lisztin playelillä Beethovenia, Lachenmannia ja tietenkin myös Lisztiä. Syksyn aikana kuullaan myös suomalaisia muusikoita, mm. Varpu Haavistoa viola da gamban ääressä ja Pauliina Hyryä Santa Maria sopra Minerva-kirkon uruissa. Tarkat konserttiajat ja lipputiedot löytyvät instituutin nettisivuilta ja kaikki satunnaisetkin roomankävijät ovat tervetulleita kuuntelemaan.

Syksyn aikana instituutissa tullaan järjestämään myös useita, eri aiheita käsitteleviä seminaareja. Tätä kirjoittaessani yläkirjaston hämyssä istuu joukko varhaisten kirkkoisien elämän ja opetuksen tutkijoita, ja kirjastohuoneen tuoleja tullee kuluttamaan omien kurssilaisten lisäksi kirjava joukko niin antiikin kuin keskiajankin tutkijoita.

Lokakuussa Suomen Rooman-instituutti tulee kylään Helsinkiin 23.-26.10. pidettävien Kirjamessujen muodossa, ja tänä vuonna instituutti näkyy ja kuuluu messuilla jopa aiempia vuosia enemmän, messujen teemamaa on nimittäin Italia. Kirjamessuista tulee lisätietoa blogiin piakkoin.

Linda Jokela

Instituutin amanuenssi vs.

Saada aikaan jotain pysyvää – siinäpä vasta homma

 

Niin se lopulta meni nopeasti. Tieteellinen kurssi 2014 alkoi yhtä lämpimissä merkeissä kuin se päättyikin Rooman valmistautuessa kesään. Yksi kurssilainen lähti reilaamaan, toinen jatkamaan kesken jäänyttä gradua. Jollakin oli jo mielessä tulevat opinnot. Kurssin jälkeisen elämän suunnittelu vaikutti vapun jälkeen jokseenkin surrealistiselta.

On kuitenkin hyvä luoda katsaus siihen, mitä itse asiassa viimeisinä kolmena kuukautena on tapahtunut. Yhtäältä vaikutti sille, että pitkälle kurssille tullaan varsin erilaisista lähtökohdista. Oli vielä aktiivisesti opiskelevia ja jo kokeneita konkarimaistereita. Toisaalta kurssin polttopisteessä oleva ajan hallinta antiikista uudelle ajalle vaikutti olevan miltei kaikille jokseenkin uusi tuttavuus. Tulevaan haasteeseen tartuttiin innoissaan kuin ratsumies sotahevosen suitsiin.

Kurssilaiset Villa d'Esten puutarhassa. Vasemmalta: Niko Nyqvist, Erik Henriksson, Markus Lähteenmäki, Uula Neitola, Mira Harjunpää, Iina Julkunen, Urpo Kantola
Kurssilaiset Villa d’Esten puutarhassa. Vasemmalta: Niko Nyqvist, Erik Henriksson, Markus Lähteenmäki, Uula Neitola, Mira Harjunpää, Iina Julkunen, Urpo Kantola

Arno Borstin jalanjäljissä silmät tottuivat hiljalleen erottamaan museoista ja arkeologisista kohteista merkkejä uudesta ystävästämme, viittauksia menneisyyden ihmisten loputtomasta pyrkimyksestä hallita aikaa. Kolmen kuukauden aikana vaihe jäi mukavasti päälle. Vielä tälläkin hetkellä vilkaistessani kalenteria kahvilan pöydällä muistuvat mieleeni tuon pyrkimyksen perusluonteet: yhteistoiminnan suunnittelu, dateeraukset, halu saada aikaan jotain pysyvää. Antiumin kalenteri Palazzo Massimossa. Fastit Capitoliumin museon seinillä.

Ajan hallinnalla on monet kasvot. Antiikin auktorien tarkat selonteot juhlapäivistä. Syntymäpäivät ja kuoleman syntymäpäivät. Vuodenvaihteen hidas kulku keväästä talveen halki eurooppalaisen kronologian. Hautapiirtokirjoitusten hidas muuntuminen pakanallisista kristillisiksi. Munkkien rukouksen sävyttämä arki luostarissa. Ajan ja hetkien kuvaaminen personifikaatioiden kautta. Yritykset ikuistaa aika arkkitehtuuriin. Kaikkialla henkii vire saada ajan hammas hallituksi. Ikuistetuksi.

Rian ja Tuomaksen kanssa tutustumassa San Lorenzon alaisiin kaivauksiin Olof Brandtin johdolla.
Rian ja Tuomaksen kanssa tutustumassa San Lorenzon alaisiin kaivauksiin Olof Brandtin johdolla.

Ajanhallinnalla oli suuri merkitys myös kurssin arkisissa askareissa Villa Lantessa ja matkoilla. Ehdinkö lounaan ääreen Monteverdeen vai olisiko tyytyminen itse valmistettuun ateriaan? Kuinka tiivistän suuret ja abstraktit asiat Pecha kuchan 20 sekunnin armon aikaan? Taistelisinko tutkielman alati raksuttavan deadlinen lähestymistä vastaan aamulla vai illalla? Lähdenkö ohjelmavapaana päivänä museoon vai keskitynkö kirjoittamiseen? Summa summarum: yöaika ja työaika sekoittuivat usein suloisesti keskenään.

Jos eivät Sisilian ympäriajon helteet, Campanian agriturismon ruuat tai Aurelianuksen muurikierros vielä tyydyttäneet kasvavaa reissumiehen ja -naisen vaistoa, tarjosivat hyvät kulkuyhteydet matkailua myös omasta takaa. Tutuksi tulivat ainakin Firenze, Perugia ja Eur. Hetken aikaa olin hieman huolissani myös perinteisen opiskelijavapun kohtalosta Gianicolon laella, mutta instituutin nelipäiväiset 60-vuotisjuhlat häivyttivät tuon huolen niin pituudessaan kuin sisällössään. Harvoinpa pääsee vastaavassa seurassa istuskelemaan San Caliston terassille. Vappupiknikillä meitä valokuvattiin merimiehinä.

Analyysia ja tulkintoja Palestrinan arkeologisen museon "Niilin mosaiikkien" edessä Palazzo Colonna-Barberinissa.
Analyysia ja tulkintoja Palestrinan arkeologisen museon ”Niilin mosaiikkien” edessä Palazzo Colonna-Barberinissa.

Kuten jo todettua viisasten suusta, tuttavuudet Villa Lanten keittiössä ja terassilla olivat kevään opettavaisin osuus – monipuolisen ja upean kurssiohjelman ohella. On rikkaus saada tovereikseen fiksuja ja ennakkoluulottomia ihmisiä, kolme kuukautta kun on pitkä aika pitää yhtä lähes vuorokauden ympäri. Opitut ja kuullut asiat jalostuvat myöhemmin osaksi itseä. Siksi voin todeta hyvillä mielin, että kurssista jäi mieleen paljon myös luentojen ja retkien ulkopuolelta.

Kevät on mielletty historiassa mielellään uuden aluksi. Tämäkin kevät avasi runsaasti uusia näkökulmia tulevaisuutta varten. Pitkällä tähtäimellä kurssin anti sulautuu osaksi opittua. Niiden päälle tiedonpesää on hyvä rakentaa. Lyhyellä tähtäimellä voisi miettiä vaikka pystyttävänsä aurinkokellon pellonreunaan – mikäli aikaa jää lomailulle.

 

Uula Neitola

Opiskelija

Suomen Rooman-Instituutin tieteellinen kurssi 2014

Juhlahumua

Noora_kuva sydän
Aventino-kukkulan ruusupuisto

Instituutin toimistolla on ollut viime aikoina kuhinaa. Puolivuotisen harjoitteluni alku Villa Lantessa sattui osumaan instituutin 60-vuotis-juhlahumun alle. Saan kunnian olla mukana kokemassa ja näkemässä viikon kestävät juhlallisuudet niiden valmisteluista alkaen. Ahkerat kollegani ovat aloittaneet valmistelutyöt jo kuukausia sitten. Hoidettavien asioiden lista on pitkä, pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta.

Kevääseeni on kuulunut muitakin juhlanaiheita. Valmistuin pari viikkoa sitten kolmivuotisista yliopisto-opinnoistani täällä Roomassa. Vaatimattomana suomalaisena olin päättänyt juhlia hillitysti, enkä uskaltanut/halunnut kutsua paikalle ketään, enhän tiennyt edes lopullista päätöstä valmistumiseni suhteen. Suomessa kandidaatiksi valmistumista ei ole ollut tapana juhlia sen suuremmin. Italiassa asia on toisin, merkkipäiviä ei ohiteta juhlimatta ja vastahakoinen juhlakalu on outo ilmestys. Italialaiset vieraani olivat varmasti minua harmistuneempia siitä, etteivät suomalaiset sukulaiseni päässeet valmistumispäivänä paikalle. Onneksi heitä korvaamaan oli kutsuttu joukko yllätysvieraita. Vakavanoloinen olemukseni ei johtunut siitä, että sukulaiseni olivat suomessa, vaan oikeasti jännitin eniten sitä, miten esittelen lopputyöni italiaksi. Italialaiset juhlavieraani olivat varautuneet valmistumistilaisuuteen karkein, kukin, kuohuvin ja seppelein. Potrettivalokuvia ei tilaisuuden jälkeen säästelty. Valmistumistilaisuudessa otetut valokuvat todistavat, että yliopiston karu sisäpiha voi muuttua kuohuviinin ja kukkien koristamaksi juhlapaikaksi paremman puutteessa. Italialaisen juhlan makua saan maistaa jälleen toukokuun lopulla, kun minut on kutsuttu hopeahääjuhliin. Odotukset ovat jo korkealla.

Villa Lante nähtynä Aventino-kukkulalta
Villa Lante nähtynä Aventino-kukkulalta

Suomessa juhlitaan usein hillityin menoin ja nyt en puhu siitä, mitä tapahtuu juhlien paremmalla (tai pahimmalla) puolella eli pikkutunneilla. Monet karkaavat ulkomaille vuosipäivänä ja pelkkä juhlien suunnittelu saa aikaan sydämentykytyksiä. Lahjoja ei haluta, koska tavaraa on muutenkin niin paljon. Rahaa on noloa pyytää. Myönnän, että minua olisi harmittanut, jos valmistumisjuhlani olisi mennyt omien suunnitelmieni mukaan, hiljaa ja hissukseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin yliopiston aulassa riemukkaita kaksikymmenhenkisiä sukulaisporukoita, osasin arvostaa yllätysvieraitani. Suomalaiset juhlat ovat kuin suomalainen joulukuusi: aito ja koreilematon, parhaimmillaan vastakaadettuna. Italialainen joulukuusi, kuten italialaiset juhlat, eivät säästele krumeluurista, kimalteesta ja välkkyvistä valoista. Kuusen koristelu tehdään hyvissä ajoin joulukuun alussa ja koristeiden värimaailma ja tyyli päivitetään tasaisin väliajoin. Tekokuusi on aina yhtä valmis uuteen kauteen. Italialaiset juhlat eivät lopu vielä juhlapäivään. Juhlista muistoksi jää bomboniere, pieni makeisia sisältävä muistolahja, joka annetaan sukulaisille, ystäville ja naapureille, onhan tärkeää, että myös ne, jotka eivät osallistu juhlaan saavat osansa tärkeästä päivästä.

Juhlateltan pystytystalkoot instituutin pihalla
Juhlateltan pystytystalkoot instituutin pihalla

Uskaltakaamme siis juhlia komeasti instituutin 60-vuotista taivalta. Iloitkaamme Suomen vanhimmasta tiedeinstituutista ja sen hienoista saavutuksista–menneistä ja tulevista. Koristelkaamme juhlakuusi italialaiseen tyyliin. Aina, mutta etenkin nyt, on syytä juhliin!

 

Noora Laitinen

Instituutin CIMO-harjoittelija

Till fots kring Rom

Vardagen på Gianicolos kulle kännetecknas framförallt av panoramavyn över Rom som varje gång får en att tappa andan lite. Om inte på grund av den eviga stadens skönhet så åtminstone för att man just bestigit hundratals trappor för att ta sig hem. Till fots rör man sig så vi så lättast både till och från Villa Lante och framförallt nere på gatorna och gränderna i centrum av Rom.

 Långt från turisthorderna, avgaserna och oljudet på stadens gator finns ett annat bra ställe att slita ut sina skor på. Villa Doria Pamphili är en grön oas och ett välkommet avbrott i stadsstrukturen, en av centrala Roms största parker som dessutom ligger bara ett stenkast sydväst om Villa Lante. Parken hörde ursprungligen till en aristokratfamiljs sommarvilla och har fått sitt namn efter den sista ägarsläkten. Den storslagna huvudbyggnaden med sin labyrintträdgård stod färdig 1647. De äldsta delarna av trädgården härstammar dock, åtminstone till utformningen, från 700- och 800-talet. En bättre omgivning att springa sin annars något tråkiga motionsrunda i får man leta efter!

Villa Doria Pamphilin puistoa
Parken Villa Doria Pamphili

 

Idag består parken av hela 184 hektar föredetta trädgård, åker och skog som förgyller framförallt lokalbornas vardag. För mig, som befinner mig i limbo någonstans mellan turist och invånare, är det en fröjd att röra mig i parken bland alla “vanliga romare” – turisterna hittar som tur mera sällan hit.

Till Villa Doria Pamphili kommer man för att röra på sig, till och med “nordic walking”, som stavgång heter i stora delar av världen, har hittat sin väg till parken och det finns ett center som erbjuder kurser och information. Terrängcyklister, ofta i full mundering, ser man mycket av mest på veckosluten, joggarna i alla åldrar och hundarna (samt deras ägare) är närvarande alla dagar. Lägg till ett antal barnkalas, ungdomar med frisben och några värdiga söndagsflanerare, så är soppan klar.

Lenkkeilijöitä Pamphilin puistossa
Man kan motionera på många olika sätt

På mina rundor brukar jag underhålla mig själv med att iaktta italienarna som motionerar i de mest varierande utstyrslar från korta shorts och t-skjorta till varma mjukisbyxor, dunväst, mössa och vantar – även om temperaturerna för en finne ligger på den angenämare sidan, kring 10-15 grader, fast det är mitt i vintern. I Villa Lantes gemensamma kök utbyts det åsikter om de bästa rutterna, hur mycket lera och vattenpölar man måste undvika idag och vilka udda typer man kanske stötte på under länken.

En annan på många sätt unik möjlighet att samla på sig kilometrar och samtidigt avvika från de sedvanliga turistrutterna är att gå på rundvandring kring det historiska Roms stadsmurar. Vilket lär ska höra till de saker man “absolut måste göra” då man bor på Villa Lante. En vacker men kylig lördagsmorgon i januari styrde därför jag och latinisten Suvi (vars idé hela företaget för den delen var) våra steg ner förbi de redan väldigt familjära murarna på Gianicolo mot okända murar i andra delar av Rom. Ett äventyr i historiks anda!

 Förvånansvärt stora delar av stadsmuren är de facto intakt och därför lätt att följa, men vissa etapper fick man finna sig i att avvika från muren och riskerade att tappa bort sig lite. Hursomhelst bjöd murvandringen på en unik möjlighet att utforska delar av Rom där jag aldrig tidigare gått. Stadsrummet varierade från graffitimålade ödsliga lagerbyggnader och skumma gränder till högklassiga muromgärdade villor och välvårdade parkområden.

Vi valde att göra vandringen motsols, söderut från Villa Lante, vilket gjorde att hela förmiddagen spenderades på lugna, ganska folktomma bostadsområden – med undantag för området kring Termini. Först på eftermiddagen, efter en snabb lunchpaus, kom vi fram till Villa Borghese och styrde därifrån stegen vidare mot Vatikanstaden, en nästan surrealistisk känsla då vi efter många timmars nästintill isolerad vandring plötsligt befanns oss på bekanta turiststråk bland folkmyller och trafik. Efter en välförtjänt gelato tog vi oss an slutspurten runt Vatikanen och upp för kullen till Gianicolo. Drygt 8 timmar efter att vi lämnat Villa Lante kom vi tillbaka passligt i tid för att beundra solnedgången över Rom, ca. 23 km mur och 28 km stad rikare.

Sara Frankenhauser

Arkkitehtistipendiaatti Villa Lantessa

Rooman muurikierros kartalla
Vandring runt Roms stadsmur