Erityislaatuinen kyläpahanen

Monteverde eli ”Vihreä vuori”, tosin virallisissa asiakirjoissa Janiculum-kukkulan mukaan nimetysti Gianicolense, on Rooman 12. (Q. XII) kaupunginosa Villa Lanten kupeessa, jossa sijaitsee myös Suomen Rooman-instituutin via Faldan asuntola. Vehreä kaupunginosa on saanut ihmisten puheissa tavallisimmin esiintyvän Monteverde-nimensä kukkulan tuffikiven sävyistä. 1900-luvun alussa yleiskaavassa asutetuksi päätynyt ja aiemmin lähinnä viiniköynnösten laajalti peittämä ja aatelisvilloistaan tunnettu maa-ala jakautuu paikallisten mielissä kahteen eri osaan, vanhaan Monteverde Vecchioon sekä uuteen Monteverde Nuovoon, vaikka molempia alueita alettiin itse asiassa kaavoittaa samoihin aikoihin. Huolimatta siitä, että kaupunginosa on yksi pinta-alaltaan ja väestöllisesti Rooman suurimmista, Monteverdeä kuulee usein pidettävän vahvan paikallisidentiteetin leimaamana yhteisöllisenä ja sosiaalisesti aktiivisena kaupunginosana, joka on tunnettu paitsi Risorgimenton aikaisista dramaattisista puolustustaisteluistaan ja arkkitehtuuristaan, myös monista kuuluisista asukkaistaan. Monteverdessä ovat asuneet mm. elokuvaohjaajat Bernardo Bertolucci ja Nanni Moretti, näyttelijä-ohjaaja Carlo Verdone sekä monia kuuluisia italialaispoliitikkoja, kuten Massimo D’Alema, Giovanna Melandri, Gianfanco Fini sekä Italian edustajainhuoneen nykyinen puhemies Laura Boldrini.

21245184_10155414143213964_1169265774_nErinomaisista merellisistä annoksistaan ja jälkiruoistaan tunnetussa Il Focolare -ravintolassa (Via G. Rossetti 40) voi törmätä ohimennen vaikkapa Oscar-voittaja Roberto Benigniin. Been there, done that, got…well, nothing.

Arkkitehtuurisesti kaupunginosa tunnetaan Monteverde Vecchion eli vanhan osan Jugend- ja Art Deco -villoistaan. Kaupunginosa käsittää myös osan Rooman suurimmasta julkisesta puistoalueesta, 184 hehtaarin kokoisesta Villa Doria Pamphiljsta, joka pitää sisällään mm. Casino del Bel Respiron (tunnetaan myös arkkitehtinsä mukaan nimellä Casino dell’Algardi) suurenmoiset vieraileville valtionpäämiehille varatut edustustilat. Roomassa vierailleelle Libyan diktaattori Muammar Gaddafille tuokaan marmoripalatsi ei tosin kelvannut, vaan hän pystytytti tavoilleen uskollisena beduiiniteltan palatsin pihamaalle.

Lanten-kävijöiden mieleen ovat varmasti painuneet Gianicolo-kukkulan Giuseppe ja Anita Garibaldin patsaiden lisäksi muidenkin Italian yhdistymisen puolesta taistelleiden patrioottien ja vapaustaistelijoiden näköisveistokset, joiden joukossa tunnetusti myös suomalainen Herman Liikanen. Garibaldinien varjot ovatkin läsnä laajalti Monteverdessä, ne nimittäin näkyvät myös osassa kadunnimistä. Lähellä, Paolo Sorrentinon La Grande Bellezza -elokuvan kohtauksessa turistin kaikella kauneudellaan pyörryttäneen Acqua Paolan suihkulähteen paikkeilla puolestaan seisoo komea Rooman tasavallan Janiculum-kukkulalla käydyissä puolustustaisteluissa kaatuneiden muistomerkki, joka muistuttaa samalla myös Italian kansallislaulun sanoittajan Goffredo Mamelin traagisesta kohtalosta. Porta San Pancrazio, heti paavi Urbanus VIII:n rakennuttamien muurien ulkoreunalla, taas kätkee sisäänsä mielenkiintoisen vuoden 1849 Rooman tasavaltaan ja Garibaldin muistoon keskittyvän museon. Yhtä garibaldismia siis tuppaa olemaan, näillä tienoin.

Erityisen paljon kaupunginosan maineeseen on kuitenkin vaikuttanut Pier Paolo Pasolini, jonka romaanissa ’Ragazzi di Vita’ kaupunginosalle on luovutettu suuri rooli. Toisen maailmansodan jälkeen Monteverde oli kokenut mittavan demografisen muutoksen, kun alueelle nousseisiin ”pilvenpiirtäjiksi” kutsuttuihin kymmenkerroksisiin kerrostaloihin siirtyi ja oli fasismin aikana pakkosiirretty asukkaita lähempää keskustaa. Via Donna Olimpia korkeine taloineen oli tuon ajan rakentamisen keskipiste ja sen ympäristöön Pasolinin kaupunginosakuvauksetkin pääosin sijoittuvat.

Niin kuluivat iltapäivät tekemättä mitään, Donna Olimpialla, Monte di Casadiolla, jätkien kanssa jotka pelasivat pienellä auringon kellertämällä köyryllä, ja myöhemmin naisten kanssa, jotka tulivat levittämään vaatteensa palaneelle nurmelle. Tai sitten menivät pelaamaan palloa sinne Pilvenpiirtäjien ja Monte di Splendoren väliselle laakealle satojen kundien keskellä, jotka pelasivat pienillä auringon valtaamilla pihoilla. Kuivilla pihanurmilla, via Ozanamilla tai Via Donna Olimpialla, Franceschin ala-asteen edessä, joka oli täynnä kodittomia ja häädettyjä.”

Käännösote Pier Paolo Pasolinin romaanista “Ragazzi di Vita”.

21244707_10155414140053964_1958104935_nTässä kaupunginosassa syntyi kuuluisan ’Monteverden kansalaisen’ Pierpaolo Pasolinin romaani ’Ragazzi di Vita'”.

21268597_10155414139903964_217144786_n

Ydinkeskusta-alueita raikkaampi ilma, kylämäinen henki, vehreys ja vilkas sosiaalinen kanssakäyminen tekevät Monteverdestä nykypäivänä yhden Rooman halutuimmista ja samalla myös kiinteistöhinnoiltaan arvokkaimmista asuinalueista. Ja kulkeehan tänne raitiovaunu numero 8 sekä enimmillään 65 metrin syvyyteen louhitulla stazione Quattro Ventillä pysähtyvät junat. Tutustuminen Monteverdeen kannattaa aloittaa esimerkiksi Via Poerion ympäristöstä, eikä Lanten-kävijöiden soisikaan – ainoastaan Janiculum-kukkulan toiselle naapurialueelle Trastevereen suunnaten – ylenkatsovan esimerkiksi alueen erinomaista ravintolatarjontaa. Il Focolaren (via G. Rossetti, 40) lisäksi henkilökohtaisiin suosikkeihin lukeutuvat viinipyhättö Al Grammelot (via Giacinto Carini, 39), puu-uunilla varustettu moderni pizzeria Pommmodoro (via Giovanni Battista Niccolini, 4), Lumie di Sicilia (via Fratelli Bonnet, 41) sekä Lo Scarpone (via di San Pancrazio, 15).

21245385_10155414144118964_848572522_nRooman kaupunginosista puhuttaessa ei voi ainakaan silmät auki ohittaa kaupungin jalkapalloseurojen värejä. Monteverde tunnetaan perinteisesti vahvana S.S. Lazion kannattaja-alueena, ja juuri tästä kaupunginosasta onkin lähtöisin seuran vanhin äärikannattajajoukko CML’74, Commandos Monteverde Lazio, jonka ääne(e)nkannattajien reviirinmerkkaukset ”värittävät” edelleen tiheästi naapurustoamme.

FM Juuso Oksanen

Kirjoittaja on viettänyt puoli vuotta Monteverden kaupunginosassa Suomen Rooman-instituutin CIMO-harjoittelijana.

Mainokset

Instituuttien verkossa

Villa Lanten renessanssihuvilassa toimiva Suomen Rooman-instituutti on maamme kulttuuri- ja tiedeinstituuteista vanhin, tunnetuin ja (ehkäpä) kaunein, mutta ei suinkaan ainoa. Suomalaista tiedettä ja taidetta tehdään yli viidessätoista instituutissa ympäri maailman. Tiedeinstituutit sijaitsevat Rooman ohella Ateenassa, Tokiossa sekä Beirutissa, jossa tällä hetkellä majailee Lähi-idän Instituuttimme. Kulttuuria ja tiedettä yhdistelevät Berliinin, New Yorkin, Lontoon sekä Madridin instituutit. Suomalaisen kulttuurin tuottamiseen ja esittelyyn yhteistyössä kohdemaan kanssa ovat keskittyneet etenkin Pohjoismaissa sijaitsevat (Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan) instituutit samoin kuin Benelux-maiden instituutti, Finnagora Budapestissä, Ranskan instituutti Pariisissa, sekä Pietarin ja Viron instituutit.

Kukin instituutti sekä näiden taustalla vaikuttavat säätiöt toimivat itsenäisesti omien sääntöjensä ja linjaustensa mukaan. Toiminta-ajatus, tavoitteet ja toisaalta myös ulkomailla toimimisen haasteet kuitenkin yhdistävät instituuttien työskentelyä. Ideointia ja kokemusten vaihtoa ja muuta yhteistyötä instituuttien välillä tarvitaankin ja tätä työtä koordinoi Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry (SKTI).

Instituuttiverkosto järjestää vuosittain tapaamisia, joissa instituuttien edustajat pääsevät tapaamaan toisiaan kasvotusten ja törmäyttämään ideoitaan, uutta muotitermiä lainatakseni. Syksyisin kokoukset järjestetään verkostoon myös kuuluvassa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa. Tänä vuonna instituuttiverkoston kevättapaamista (24.-26.5.) isännöi Suomen Tukholman instituutti varsin viehättävässä Finlandshusetissa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Finlandshuset

Pääsin mukaan Tukholmaan tutustumaan instituuttiverkoston toimintaan Suomen Rooman-instituuttia ylläpitävän säätiön uutena apulaisasiamiehenä. Kokemus oli inspiroiva; tapasin hauskoja ja idearikkaita ihmisiä ja opin valtavasti uutta kulttuuri-instituuttiemme toiminnasta ja tärkeydestä. Tiedeinstituuttipuoleen olenkin jo ehtinyt tutustua ennen säätiöpestiä mm. osallistumalla Villa Lantessa järjestetyille kursseille sekä Wihurin stipendiaattina.

Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä
Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä (intendentti Simo Örmä, säätiön apulaisasiamies Laura Nissin, säätiön asiamies Eeva-Maria Viitanen ja johtaja Tuomas Heikkilä)

Parhaiten kevätpäivien ohjelmasta jäi mieleen instituuttien oman toiminnan esittely. Ei liene yllätys että 150-vuotiasta Sibeliusta on juhlittu ympäri maailman. Tulevaisuuden sunnitelmia yhdistää vuoden 2017 teema eli Suomen 100-vuotisjuhlat. Toisaalta kaikkialla on toteutettu myös varsin moderneja ja ajankohtaisia hankkeita, joista erittäin vaikuttavia ovat mielestäni esim. New Yorkin kulttuuri-instituutin Smog tasting -installaatio, jossa yleisölle tarjoillaan ilmanlaatua marengin muodossa sekä Finnagoran järjestämät kehitysvammaisten kulttuuritoimintaa edistävät hankkeet, joiden inspiraationlähde on tietenkin Suomen euroviisuedustaja Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye.

Instituuttien edustajat esittelevät toimintaa
Instituuttien edustajat esittelevät kuluneen kauden toimintaa ja tulevaisuudensuunnitelmia (kuva: L. Lunnevuori )

Tukholmalaiseen kulttuuriin tutustuminen kuului toki myös ohjelmaan. Valokuvataidetta esittelevä yksityinen museo Fotografiska tarjoili hengenravintoa (mm. Martin Parrin ja Nick Brandtin ajatuksia herättävin näyttelyin) ja Skansenilla sijaitseva perinteikäs Ulla Winbladh -ravintola piti huolta ruokakulttuurista. Oheisohjelmassamme oli myös vierailu Suomen suurlähetystön edustustiloihin, jossa nautimme illallista sekä 1700-luvulla rakennetun lähetystörakennuksen arkkitehtuurista ja taidekokoelmasta.

Lämpimät kiitokset Suomen Tukholman instituutille ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:lle innostavan ja syvin sujuneen verkostotapaamisen järjestämisestä!

Laura Nissin

Säätiön Institutum Romanum Finlandiae apulaisasiamies

Kuka maksoi Villa Lanten rakentamisen?

Villa Lante on kohtauspaikka, jossa suomalaiset tieteen ja kulttuurin edustajat saattavat törmätä toisiinsa sekä muualta Roomaan tulleisiin hengenheimolaisiinsa. Lanten käytävillä, keittiössä, kirjastossa, parlatoriossa ja terassilla voi vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa tai tutustua aivan uusiin kiinnostaviin lantelaisiin. Mutta Lantessa ja Roomassa ei törmää ainoastaan nykyihmisiin ja kollegoihin, vaan siellä vieraillessa saattaa tutustua tutkimuksen merkeissä myös menneiden aikojen hahmoihin: kaksikasvoiseen Janus-jumalaan tai vaikkapa Baldassare Turiniin, kuten minulle kävi lokakuisella Rooman-vierailullani.

Toscanalaissyntyinen Baldassare Turini on Villa Lanten historian tärkein henkilö, huvilan rakennuttaja. Oikeusoppinut Baldassare Turini saapui Roomaan kardinaali Giovanni de’Medicin seurueessa. Giovanni nousi vuonna 1513 pyhän Pietarin istuimelle ja valitsi itselleen nimen Leo X (paavina 1513–1521). Turinin ura katolisen kirkon piirissä urkeni, kun tuore paavi nimitti uskollisen seuralaisensa paavilliseksi datariukseksi.

Datarius oli yksi paavillisen hovin eli kuurian tavoitelluimmista arvoviroista, sillä siihen sisältyi tärkeän aseman lisäksi myös merkittäviä tulonlähteitä. Borgia-sukuun kuulunut paavi Calixtus III (paavina 1455–1458) antoi nimittäin paavilliselle datariukselle oikeuden periä kanonista oikeutta vastaan rikkoneilta henkilöiltä compositioiksi kutsuttuja maksuja. Maksut liittyivät henkilöiden paavilta tekemiensä rikosten vuoksi anomiin synninpäästöihin.

Oma törmäämiseni Baldassare Turini kanssa koskee nimenomaan datariuksen viran hoitamista. Suurin osa compositio-maksuista liittyi nimittäin tutkimaltani katolisen kirkon ”katumustuomioistuimelta”, penitentiariaattivirastolta, anottuihin synninpäästöihin. Penitentiariaatista saatu armonosoituskirje ei ollut voimassa ennen kuin synnintekijä oli sopinut datariuksen kanssa maksun suuruudesta ja maksanut sovitun summan hänelle.

Turinin vinjetti Villa Lanten Salonessa
Turinin vinjetti Villa Lanten Salonessa

Sekä penitentiariaattiviraston arkistossa että Vatikaanin Salaisessa Arkistossa on asiakirjoja, jotka kertovat penitentiariaatin asiakkaiden suorittaneen Baldassare Turinille compositio-maksuja. Arkistolähteissä olevat viittaukset Turinista maksujen vastaanottajana alkavat vuonna 1519, jolloin Villa Lanten rakennustyöt olivat ilmeisestikin jo käynnistyneet. Kun tiedämme, että osa paavillisen kuurian tuloista päätyi yleensä niitä vastaanottaneiden henkilöiden hyväksi, saattaa olla, että osa penitentiariaattiviraston asiakkaista on myös kantanut kortensa kekoon Villa Lanten rakennuskustannuksien kattamisessa.

Penitentiariaatin asiakkaana on vuoden 1519 jälkeen ollut ainoastaan yksi nykyisen Suomen alueelta kotoisin ollut henkilö, Naantalin birgittalaisluostarin veli Henricus Johannis. Henricus ei kuitenkaan ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen, jonka johdosta hän olisi joutunut suorittamaan compositio-maksua. Meillä ei siis ole todisteita siitä, että suomalaiset kristityt olisivat olleet kartuttamassa Villa Lanten rakennuskassaa.

Kirsi Salonen

Historian, kulttuurin ja taiteidentutkimuksen laitos, Turun yliopisto.

 

 

 

 

Seuraava pysähdyspaikka Pasila: Helsingin kirjamessut tulevat taas 23.-26.10.14

Roomaan ikävöivillä on pian mainio tilaisuus lääkitä kaipuutaan koto-Suomessakin, kun Helsingin kirjamessut saavat Italian kunniavieraakseen. Teemamaalle tuovat näkyvyyttä erityisesti Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön sekä suomalaisten kustantajien italialaiset kirjailijavieraat, jotka esittelevät tuoreiden teostensa suomennoksia. Esiin on nostettu sekä kaunokirjalliset teokset että tietokirjallisuus. Paikalla ovat muuan muassa Italian tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Premio Stregan tämän vuoden voittaja Francesco Piccolo romaanillaan Niin kuin kaikki muutkin sekä legendaarisen toimittajan Oriana Fallacin (1929–2006) elämäkerturi Cristina De Stefano teoksellaan Nainen ristitulessa. Italian kirjallisuus, kulttuuri ja historia näkyvät monipuolisesti eri messuosastojen ja näytteilleasettajien ohjelmanumeroissa. Tarjolla on hengästyttävän paljon mielenkiintoista ohjelmaa neljän päivän ajan.

Rooman-Instituutin kautta aikain ensimmäistä messuosastoa rakentamassa 2011
Rooman-Instituutin kautta aikain ensimmäistä messuosastoa rakentamassa 2011

Institutum Romanum Finlandiae on jo kolmatta kertaa mukana messuilla omalla osastollaan (6g119), jossa uudet ja vanhat villalantelaiset esittelevät laajasti instituutin eri aloja. Taidemaalari Paul Osipow kertoo Roomasta taiteilijan inspiraation lähteenä intendentti Ira Westergårdille (pe klo 17.30). Kääntäjä ja kustantaja Elina Suolahti, kääntäjä Laura Lahdensuu ja amanuenssi Linda Jokela keskustelevat Italian 1900-luvun kirjallisuudesta vasta suomennetun Elämän ilo -romaanin pohjalta. Goliarda Sapienzan teoksesta otteita lukee näyttelijä Noora Laitinen (la klo 15.45). Instituutin säätiön asiamiehen Eeva-Maria Viitasen haastateltavana on puolestaan professori emerita Eva Margareta Steinby, joka kertoo pitkästä urastaan ja antiikintutkimuksen kehityksestä instituutin vuosien varrella (su klo 14.30).

Vieraille tarjotaan opastusta myös kädentaidoissa. Lapset voivat tulla askartelemaan itselleen laakeriseppeleestä syyssateet kestävän huopaversion (to 12-14 ja pe 14-16), aikuiset perehtymään togan oikeaoppiseen pukemiseen (la 12.30 ja su 11.30) tai suunnitelemaan oman Ex Libriksen latinankielisellä lentävällä lauseella (la 13-15 ja su 12-14)! Yleisön toiveesta myynnissä on myös Roomaan liittyvää kirjallisuutta. Kävijät voivat samalla tutustua tiedeinstituuttifoorumiin ja instituuttiyhdistykseen viereisellä osastolla. Lisäksi instituutti tarjoaa ohjelmaa Eino Leino -lavalla, jossa dosentit Maijastina Kahlos, Marja-Leena Hänninen ja Liisa Suvikumpu keskustelevat asiamies Eeva-Maria Viitasen johdolla antiikin Rooman kylpyläkulttuurista ja sen perinnöstä Suomessa (la klo 10.30)

Paavo Lipposen suhde Roomaan kiinnosti messuyleisöä 2011
Paavo Lipposen suhde Roomaan kiinnosti messuyleisöä 2011

Monia blogin lukijoita kiinnostaa varmasti myös Tiedetori, jossa eri korkeakoulut, kustannustalot ja muut tieteen toimijat, kuten Suomen Akatemia tuovat jälleen messuvieraiden keskelle tiedemaailman kuulumisia kielenhuollosta suomalaiseen kansanuskoon ja ravitsemustutkimuksesta evolutiiviseen kehitysbiologiaan. Italiasta kiinnostuneille on luvassa Helsingin yliopiston tutkijoiden ohjelmaa Takauma-lavalla (pe klo 17-18): antiikin Rooman monikulttuurisuutta käsittelevää keskustelutilaisuutta seuraa kääntäjä- ja tutkijahaastattelu murteiden käytöstä nykyitalialaisessa kaunokirjallisuudessa ja sen kääntämisen haasteista.

Togaa pääsi kokeilemaan jo vuonna 2012
Togaa pääsi kokeilemaan jo vuonna 2012

Italian ystävän kannattaa myös suunnata Italian kulttuuri-instituutin ja suurlähetystön osastolle (6h100), jonne on koottu Italia-aiheista ohjelmaa: suositun tietokirjailijan Alberto Angelan teoksen Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa esittely on ohjelmassa perjantaina (klo 16). Kirjallisten nautintojen miellyttävänä vastapainona toimii samassa yhteydessä järjestettävät Ruoka, viini ja hyvä elämä -messut, jotka johdattavat saapasmaan herkkujen ääreen, vieläpä samalla messulipulla.

Tavataan Pasilassa!

Lisätietoa:
Kirjamessujen sivut http://www.messukeskus.com/Sites3/Kirjamessut/Sivut/default.aspx

Italian kulttuuri-instituutin kokoama Italia-esite

Tiedetorin ohjelma erikseen osoitteessa: http://www.tsv.fi/tiedetori/

Riikka Ala-Risku
Italialaisen filologian yliopisto-opettaja
Helsingin yliopisto

Kirjamessut_Messulogo

Tiedettä ja taidetta Rooman syksyssä

 

Lämmin syystuuli puhaltaa Gianicololla, ja se tarkoittaa instituutissa taas uutta toiminnantäyteistä lukuvuotta. Johdantokurssi alkaa 8. syyskuuta, ja seitsemän eri suomalaisyliopistoista valittua opiskelijaa asettuvat taloksi kuukaudeksi. Luvassa on tutustumista Rooman ja lähialueiden arkeologisiin ja historiallisiin kohteisiin ja menneisyydentutkimuksen menetelmiin instituutin johtaja Tuomas Heikkilän, lehtori Ria Bergin ja intendentti Simo Örmän johdolla. Syyskuussa on haussa myös ensi kevään pitkä kurssi, eli Antiikin- ja keskiajantutkimuksen kurssi, jolle valitaan ensi sijassa instituutin painopistealojen eli historiatieteiden, klassillisten kielten, arkeologian ja taiteiden tutkimuksen opiskelijoita. Haussa on myös Villa Lanten arkkitehtistipendi vuodelle 2015 ja myöhemmin syksyllä tulee hakuun Wihurin rahaston stipendi väitöskirjatutkimukseen lukuvuodelle 2015-2016. Tarkempaa tietoa hauista ja hakuilmoitukset löytyvät instituutin kotisivuilta ja Facebook-sivuilta.

Syksyn ensimmäinen yleisöluento on tänä vuonna poikkeuksellisesti Amos Anderson-luento, jonka pitää Sienan yliopiston professori Francesco Stella lokakuun 8. päivä. Instituutin perustajan mukaan nimettyä juhlaluentoa pitämään kutsutaan vuosittain erityisen ansioitunut instituutin keskeisten tutkimusalojen tutkija. Professori Stella esittelee keskiaikaisten, ajan määrittämistä käsittelevien karoliinisten laulujen digitaalieditioita ja italiaksi pidettävän esitelmän otsikko on L’edizione digitale delle più antiche canzoni medievali e le canzoni sulla misura del tempo: scoperte scientifiche nascoste nei testi poetici carolingi.

Villa Lanten roomalaisten ystävien, Amicien kanssa järjestettävä esitelmäsarja alkaa 14. lokakuuta professori Tuomo Pekkasen juhlakirjan De Amicitia esittelyllä. Kirjan kirjoittajat, Cristina di Gesù Crocifisso ja Mauro Agosto yhdessä Louvainin yliopiston professorin Dirk Sacrén kanssa esittelevät kirjaa ja Tuomo Pekkasen pitkää uraa latinistina, jonka aikana Pekkanen on toiminut myös Instituutin johtajana 1969‒1972.

Kypsyvien viinirypäleiden huumaava tuoksu houkuttelee istahtamaan lehtimajan varjoon
Kypsyvien viinirypäleiden huumaava tuoksu houkuttelee istahtamaan lehtimajan varjoon

Villa Lanten loggiassa kuullaan syksyllä paljon musiikkia: ensimmäinen tapaaminen on sovittu syyskuun 18. päiväksi, jolloin sukupolvensa kärkinimiin kuuluva pianisti Jan Jiracek von Arnim soittaa Lisztin playelillä Beethovenia, Lachenmannia ja tietenkin myös Lisztiä. Syksyn aikana kuullaan myös suomalaisia muusikoita, mm. Varpu Haavistoa viola da gamban ääressä ja Pauliina Hyryä Santa Maria sopra Minerva-kirkon uruissa. Tarkat konserttiajat ja lipputiedot löytyvät instituutin nettisivuilta ja kaikki satunnaisetkin roomankävijät ovat tervetulleita kuuntelemaan.

Syksyn aikana instituutissa tullaan järjestämään myös useita, eri aiheita käsitteleviä seminaareja. Tätä kirjoittaessani yläkirjaston hämyssä istuu joukko varhaisten kirkkoisien elämän ja opetuksen tutkijoita, ja kirjastohuoneen tuoleja tullee kuluttamaan omien kurssilaisten lisäksi kirjava joukko niin antiikin kuin keskiajankin tutkijoita.

Lokakuussa Suomen Rooman-instituutti tulee kylään Helsinkiin 23.-26.10. pidettävien Kirjamessujen muodossa, ja tänä vuonna instituutti näkyy ja kuuluu messuilla jopa aiempia vuosia enemmän, messujen teemamaa on nimittäin Italia. Kirjamessuista tulee lisätietoa blogiin piakkoin.

Linda Jokela

Instituutin amanuenssi vs.

Saada aikaan jotain pysyvää – siinäpä vasta homma

 

Niin se lopulta meni nopeasti. Tieteellinen kurssi 2014 alkoi yhtä lämpimissä merkeissä kuin se päättyikin Rooman valmistautuessa kesään. Yksi kurssilainen lähti reilaamaan, toinen jatkamaan kesken jäänyttä gradua. Jollakin oli jo mielessä tulevat opinnot. Kurssin jälkeisen elämän suunnittelu vaikutti vapun jälkeen jokseenkin surrealistiselta.

On kuitenkin hyvä luoda katsaus siihen, mitä itse asiassa viimeisinä kolmena kuukautena on tapahtunut. Yhtäältä vaikutti sille, että pitkälle kurssille tullaan varsin erilaisista lähtökohdista. Oli vielä aktiivisesti opiskelevia ja jo kokeneita konkarimaistereita. Toisaalta kurssin polttopisteessä oleva ajan hallinta antiikista uudelle ajalle vaikutti olevan miltei kaikille jokseenkin uusi tuttavuus. Tulevaan haasteeseen tartuttiin innoissaan kuin ratsumies sotahevosen suitsiin.

Kurssilaiset Villa d'Esten puutarhassa. Vasemmalta: Niko Nyqvist, Erik Henriksson, Markus Lähteenmäki, Uula Neitola, Mira Harjunpää, Iina Julkunen, Urpo Kantola
Kurssilaiset Villa d’Esten puutarhassa. Vasemmalta: Niko Nyqvist, Erik Henriksson, Markus Lähteenmäki, Uula Neitola, Mira Harjunpää, Iina Julkunen, Urpo Kantola

Arno Borstin jalanjäljissä silmät tottuivat hiljalleen erottamaan museoista ja arkeologisista kohteista merkkejä uudesta ystävästämme, viittauksia menneisyyden ihmisten loputtomasta pyrkimyksestä hallita aikaa. Kolmen kuukauden aikana vaihe jäi mukavasti päälle. Vielä tälläkin hetkellä vilkaistessani kalenteria kahvilan pöydällä muistuvat mieleeni tuon pyrkimyksen perusluonteet: yhteistoiminnan suunnittelu, dateeraukset, halu saada aikaan jotain pysyvää. Antiumin kalenteri Palazzo Massimossa. Fastit Capitoliumin museon seinillä.

Ajan hallinnalla on monet kasvot. Antiikin auktorien tarkat selonteot juhlapäivistä. Syntymäpäivät ja kuoleman syntymäpäivät. Vuodenvaihteen hidas kulku keväästä talveen halki eurooppalaisen kronologian. Hautapiirtokirjoitusten hidas muuntuminen pakanallisista kristillisiksi. Munkkien rukouksen sävyttämä arki luostarissa. Ajan ja hetkien kuvaaminen personifikaatioiden kautta. Yritykset ikuistaa aika arkkitehtuuriin. Kaikkialla henkii vire saada ajan hammas hallituksi. Ikuistetuksi.

Rian ja Tuomaksen kanssa tutustumassa San Lorenzon alaisiin kaivauksiin Olof Brandtin johdolla.
Rian ja Tuomaksen kanssa tutustumassa San Lorenzon alaisiin kaivauksiin Olof Brandtin johdolla.

Ajanhallinnalla oli suuri merkitys myös kurssin arkisissa askareissa Villa Lantessa ja matkoilla. Ehdinkö lounaan ääreen Monteverdeen vai olisiko tyytyminen itse valmistettuun ateriaan? Kuinka tiivistän suuret ja abstraktit asiat Pecha kuchan 20 sekunnin armon aikaan? Taistelisinko tutkielman alati raksuttavan deadlinen lähestymistä vastaan aamulla vai illalla? Lähdenkö ohjelmavapaana päivänä museoon vai keskitynkö kirjoittamiseen? Summa summarum: yöaika ja työaika sekoittuivat usein suloisesti keskenään.

Jos eivät Sisilian ympäriajon helteet, Campanian agriturismon ruuat tai Aurelianuksen muurikierros vielä tyydyttäneet kasvavaa reissumiehen ja -naisen vaistoa, tarjosivat hyvät kulkuyhteydet matkailua myös omasta takaa. Tutuksi tulivat ainakin Firenze, Perugia ja Eur. Hetken aikaa olin hieman huolissani myös perinteisen opiskelijavapun kohtalosta Gianicolon laella, mutta instituutin nelipäiväiset 60-vuotisjuhlat häivyttivät tuon huolen niin pituudessaan kuin sisällössään. Harvoinpa pääsee vastaavassa seurassa istuskelemaan San Caliston terassille. Vappupiknikillä meitä valokuvattiin merimiehinä.

Analyysia ja tulkintoja Palestrinan arkeologisen museon "Niilin mosaiikkien" edessä Palazzo Colonna-Barberinissa.
Analyysia ja tulkintoja Palestrinan arkeologisen museon ”Niilin mosaiikkien” edessä Palazzo Colonna-Barberinissa.

Kuten jo todettua viisasten suusta, tuttavuudet Villa Lanten keittiössä ja terassilla olivat kevään opettavaisin osuus – monipuolisen ja upean kurssiohjelman ohella. On rikkaus saada tovereikseen fiksuja ja ennakkoluulottomia ihmisiä, kolme kuukautta kun on pitkä aika pitää yhtä lähes vuorokauden ympäri. Opitut ja kuullut asiat jalostuvat myöhemmin osaksi itseä. Siksi voin todeta hyvillä mielin, että kurssista jäi mieleen paljon myös luentojen ja retkien ulkopuolelta.

Kevät on mielletty historiassa mielellään uuden aluksi. Tämäkin kevät avasi runsaasti uusia näkökulmia tulevaisuutta varten. Pitkällä tähtäimellä kurssin anti sulautuu osaksi opittua. Niiden päälle tiedonpesää on hyvä rakentaa. Lyhyellä tähtäimellä voisi miettiä vaikka pystyttävänsä aurinkokellon pellonreunaan – mikäli aikaa jää lomailulle.

 

Uula Neitola

Opiskelija

Suomen Rooman-Instituutin tieteellinen kurssi 2014

Juhlahumua

Noora_kuva sydän
Aventino-kukkulan ruusupuisto

Instituutin toimistolla on ollut viime aikoina kuhinaa. Puolivuotisen harjoitteluni alku Villa Lantessa sattui osumaan instituutin 60-vuotis-juhlahumun alle. Saan kunnian olla mukana kokemassa ja näkemässä viikon kestävät juhlallisuudet niiden valmisteluista alkaen. Ahkerat kollegani ovat aloittaneet valmistelutyöt jo kuukausia sitten. Hoidettavien asioiden lista on pitkä, pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta.

Kevääseeni on kuulunut muitakin juhlanaiheita. Valmistuin pari viikkoa sitten kolmivuotisista yliopisto-opinnoistani täällä Roomassa. Vaatimattomana suomalaisena olin päättänyt juhlia hillitysti, enkä uskaltanut/halunnut kutsua paikalle ketään, enhän tiennyt edes lopullista päätöstä valmistumiseni suhteen. Suomessa kandidaatiksi valmistumista ei ole ollut tapana juhlia sen suuremmin. Italiassa asia on toisin, merkkipäiviä ei ohiteta juhlimatta ja vastahakoinen juhlakalu on outo ilmestys. Italialaiset vieraani olivat varmasti minua harmistuneempia siitä, etteivät suomalaiset sukulaiseni päässeet valmistumispäivänä paikalle. Onneksi heitä korvaamaan oli kutsuttu joukko yllätysvieraita. Vakavanoloinen olemukseni ei johtunut siitä, että sukulaiseni olivat suomessa, vaan oikeasti jännitin eniten sitä, miten esittelen lopputyöni italiaksi. Italialaiset juhlavieraani olivat varautuneet valmistumistilaisuuteen karkein, kukin, kuohuvin ja seppelein. Potrettivalokuvia ei tilaisuuden jälkeen säästelty. Valmistumistilaisuudessa otetut valokuvat todistavat, että yliopiston karu sisäpiha voi muuttua kuohuviinin ja kukkien koristamaksi juhlapaikaksi paremman puutteessa. Italialaisen juhlan makua saan maistaa jälleen toukokuun lopulla, kun minut on kutsuttu hopeahääjuhliin. Odotukset ovat jo korkealla.

Villa Lante nähtynä Aventino-kukkulalta
Villa Lante nähtynä Aventino-kukkulalta

Suomessa juhlitaan usein hillityin menoin ja nyt en puhu siitä, mitä tapahtuu juhlien paremmalla (tai pahimmalla) puolella eli pikkutunneilla. Monet karkaavat ulkomaille vuosipäivänä ja pelkkä juhlien suunnittelu saa aikaan sydämentykytyksiä. Lahjoja ei haluta, koska tavaraa on muutenkin niin paljon. Rahaa on noloa pyytää. Myönnän, että minua olisi harmittanut, jos valmistumisjuhlani olisi mennyt omien suunnitelmieni mukaan, hiljaa ja hissukseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin yliopiston aulassa riemukkaita kaksikymmenhenkisiä sukulaisporukoita, osasin arvostaa yllätysvieraitani. Suomalaiset juhlat ovat kuin suomalainen joulukuusi: aito ja koreilematon, parhaimmillaan vastakaadettuna. Italialainen joulukuusi, kuten italialaiset juhlat, eivät säästele krumeluurista, kimalteesta ja välkkyvistä valoista. Kuusen koristelu tehdään hyvissä ajoin joulukuun alussa ja koristeiden värimaailma ja tyyli päivitetään tasaisin väliajoin. Tekokuusi on aina yhtä valmis uuteen kauteen. Italialaiset juhlat eivät lopu vielä juhlapäivään. Juhlista muistoksi jää bomboniere, pieni makeisia sisältävä muistolahja, joka annetaan sukulaisille, ystäville ja naapureille, onhan tärkeää, että myös ne, jotka eivät osallistu juhlaan saavat osansa tärkeästä päivästä.

Juhlateltan pystytystalkoot instituutin pihalla
Juhlateltan pystytystalkoot instituutin pihalla

Uskaltakaamme siis juhlia komeasti instituutin 60-vuotista taivalta. Iloitkaamme Suomen vanhimmasta tiedeinstituutista ja sen hienoista saavutuksista–menneistä ja tulevista. Koristelkaamme juhlakuusi italialaiseen tyyliin. Aina, mutta etenkin nyt, on syytä juhliin!

 

Noora Laitinen

Instituutin CIMO-harjoittelija