Tiedeinstituutit edistävät tieteen avoimuutta

Tiedeinstituuttien avoin tutkimusdata -hanke on Suomen ulkomailla toimivien tiedeinstituuttien yhteinen projekti, joka tähtää instituuttien tutkimusaineistojen digitointiin ja avoimeen jakamiseen.

Joulukuussa 2017 käynnistynyt, kaksivuotinen hanke on pääosin Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja hankkeessa ovat mukana Suomen Ateenan-, Rooman, Lähi-idän ja Japanin instituutit.

Avoimuus on tieteenteon keskeinen lähtökohta ja avoimella tieteellä onkin pitkät perinteet. Viime vuosikymmenten tietotekninen kehitys on kuitenkin tuonut avoimuuteen aivan uuden ulottuvuuden: uuden osaamisen ansiosta tutkimusjulkaisuja voidaan julkaista kaikille avoimesti ja esteettömästi saatavilla olevina digijulkaisuina internetissä (open access) ja tutkijoiden käytössä on suuria määriä verkkoaineistoja, joita voidaan louhia digitaalisin menetelmin.

Tutkimusaineiston digitointi, tallettaminen ja avaaminen verkkopalvelussa tuovat myös tutkimuksen pohjana käytetyn materiaalin kaikkien ulottuville. Tutkimusmateriaali harvemmin mahtuu mukaan viimeisteltyyn julkaisuun, mutta digiaika antaa mahdollisuuden säilyttää ja julkaista kerättyjä aineistoja verkossa. Digitoitujen materiaalien tuominen toisten tutkijoiden ulottuville mahdollistaa uuden tutkimuksen: samaa aineistoa voi tutkia eri näkökulmista ja uusia tutkimuskysymyksiä kysyen. Julkinen saatavuus mahdollistaa myös aineiston tarkastamisen.

Avoimen tieteen ja tutkimusmateriaalien julkaisemisen keskiössä ovatkin vastuullisuus, läpinäkyvyys ja eettisyys.

Avoimuus lisää myös tutkimuksen vaikuttavuutta kun julkaisut ja aineistot ovat saavutettavissa vaikkapa omalta kotisohvalta surfaillen ja tutkimustulokset ovat paitsi muiden tutkijoiden, myös toimittajien, päättäjien ja suuren yleisön ulottuvilla.

Dia5.PNG

Tutkimusaineistojen avoin julkaiseminen vaatii runsaasti resursseja ja ennen työhön ryhtymistä on ratkaistava monenlaisia haasteita. Aineiston digitointi itsessään vaatii usein reilusti aikaa ja työvoimaa. Tekijäoikeushaasteet voivat tulla vastaan, mikäli tutkimusaineiston omistajuudesta on epäselvyyksiä. Kansainvälisessä ympäristössä on otettava huomioon myös paikallinen lainsäädäntö, esimerkiksi Italiassa ja Kreikassa museoviranomaiset pitävät hallussaan arkeologisten kohteiden tekijänoikeudet ja julkaisemiseen on haettava erikseen lupaa. Eettisenä haasteena on mahdollisen sensitiivisen materiaalin ja yksityisyyden suojan piiriin kuuluvan tiedon julkaisu. Myös erilaiset tekniset ratkaisut aineiston digitoinnista pitkäaikaissäilytykseen ovat asioita joita tulee selvittää, kun aineistoa halutaan julkaista avoimesti.

Tiedeinstituuttien avoin tutkimusdata -hankkeen tavoitteena onkin selvittää parhaat käytännöt instituutissa tuotettujen tutkimusaineistojen julkaisemiseksi ja selättää aiemmin mainitut haasteet, sekä luoda instituuteille ohjeistus myös tulevien tutkimushankkeiden aineiston käsittelyyn. Tavoitteena on, että aineiston hallintasuunnitelma olisi instituutin tutkijoilla valmiina jo tutkimuksen alkumetreillä. Hankkeessa mukana oleva instituutit toteuttavat myös pilottiprojekteja, joiden kautta parhaita käytäntöjä selvitetään.

Dia6

Instituuttien tutkimushankkeet tuottavat varsin monenlaista aineistoa. Arkeologisilta kaivauksilta kertyy niin valokuvia, piirroksia, karttoja, 3D-malleja kuin tietokantojakin. Historiallisen ja antropologisen tutkimuksen lähteet voivat koostua esimerkiksi vanhoista dokumenteista, haastatteluista, muistiinpanoista ja kirjeenvaihdosta. Historiallista aineistoa ovat myös instituutin omaan toimintaan liittyvät arkistoaineistot, kuten vaikkapa Rooman-instituutin hallussa oleva Villa Lanten omistajasuvun arkisto. Instituuteissa tehdään myös pienempien erikoisalojen tutkimusta, joka tuottaa omantyyppistä materiaaliaan, kuten vaikkapa kirjallista dokumentaatiota sekä valokuvia ja piirroksia piirtokirjoituksista.

0_atervetulodia

Tutkimusaineistojen digitaalisen julkaisemisen parissa työskennellään tällä hetkellä varsin usealla taholla niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Hankkeemme aikana olemme kartoittaneet mahdollisia kotimaisia sekä kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Kesäkuussa Villa Lantessa järjestettiin Digital age in the research institutes -konferenssi, jossa käsiteltiin hankkeen pilottiprojekteja sekä kuultiin kuinka Roomassa toimivat tiedeinstituutit julkaisevat omaa tutkimustaan, aineistoja ja arkistojaan verkossa. British School at Rome sekä American Academy in Rome ovat avanneet yleisölle etenkin valokuva-arkistojaan. Saksalaisella tutkimusinstituutilla (Deutsches Archäologisches Institut) on varsin vaikuttava kokoelma verkkojulkaisuja, kuten Arachne-esinetietokanta, joka tarjoaa vapaan pääsyn instituutin miljooniin arkeologisiin valokuviin ja tarjoaa myös luettavaksi tutkimuskirjallisuutta. Arkeologista aineistoa on avattu myös Ruotsin Ateenan-instituutin Pragmata-tietokannassa sekä Umeån yliopiston ylläpitämässä SEAD-tietokannassa, joka tähtää paitsi aineiston säilyttämiseen myös uuden tutkimuksen mahdollistamiseen. Kaikki tahot pohtivat myös pitkäaikaissäilytyksen vaatimuksia, joihin keskittyy myös englantilainen Digital Preservation Coalition.

 

kata_digi.png

Kuva: Katariina Mustakallio

Valikoituja paloja seminaarin annista voit lukea Twitteristä #DigiRome-tunnisteella.

Hankkeesta lisää instituutin internet-sivuilla os. http://irfrome.org/toiminta/tutkimus-2/tiedeinstituuttien-avoin-tutkimusdata. Hankkeen tapahtumista tiedotetaan omalla alasivullaan.


FT Laura Nissin
Tiedeinstituuttien avoin tutkimusdata -hankkeen tutkija 

Mainokset

Yksityistä ja julkista tilaa Villa Lantessa

Public and Private in the Roman House -projekti (romanhouse.org) järjesti kolmannen kansainvälisen konferenssinsa 7.-8.11.2014 Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa. Konferenssi jatkoi projektin kahden edellisen konferenssin (New York 2012, Helsinki 2013) asettamien teemojen käsittelyä: julkisen ja yksityisen tilan rajanvetoa roomalaisessa maailmassa.

Kaksipäiväisen konferenssin keynote-puhujana oli tohtori Joanne Berry (University of Swansea). Muut puhujat saapuivat Iso-Britanniasta, Italiasta, Saksasta, Israelista, Hollannista, Suomesta, Ruotsista, Yhdysvalloista ja Kreikasta.

Antero Tammisto (Helsingin yliopisto), Domenico Esposito (Freie Universität Berlin) ja Fanny Kärfve (Lund University) esittelivät maalausten ja mosaiikkien roolia yksityisen ja julkisen tilan jakajina. Thomas Staub (Lund University), Robyn Veal (University of Cambridge) sekä Stefano Iavarone (Università di Napoli ”L’Orientale”) pohtivat infrastruktuurin, lämmityksen ja vesi- ja viemäröintijärjestelmien rakentamisen yksityisyyttä ja julkisuutta.

Puutarhojen ja peristyylien yksityisyys ja julkisuus sekä käyttö talon jatkona ja talon omistajan statuksen esittelemisessä oli teemana Summer Trentinin (Metropolitan State University of Denver), Rona-Shani Evyasafin (Israel Institute of Technology) ja Mieke Paulsenin (Rutgers University) esitelmissä.

Mantha Zarmakoupi (National Hellenic Research Foundation) ja Fabiana Battistin (Università degli Studi della Tuscia) keskittyivät yksityistaloihin Napolinlahden ulkopuolella, kun taas Juhana Heikonen (Aalto University) esitteli San Clementen basilikan rakennushistoriaa ja Kaius Tuori (Helsingin yliopisto) käsitteli hallinnollisia ja oikeudenkäytön tiloja. Talojen yläkertojen, sivuhuoneiden ja taloon liittyneiedn tilojen käyttö oli James Andrewsin (Castelporziano Laurentine Shore Project) ja Miko Flohrin (Leiden University) aiheena.

Villa Lante tarjosi upeat puitteet esityksille ja keskustelulle. Tauoilla kahvin, keksien ja italialaisten leivosten lomassa pystyi ihailemaan loggiasta aukeavaa näkymää Rooman yli. Illan hämärän laskeutuessa samaa näkymää tähdittivät kaupungin valot. Korkeat plataanit varjostivat matkaa miellyttävästi palatessa Villa Lanteen lounaalta Scarponesta ja illalliselta Al Pompieresta.

Heta Björklund

Projektisihteeri / Public and Private in the Roman House -projekti

 

Konferenssin osallistujat Villa Lanten edessä

Konferenssin osallistujat Villa Lanten edustalla