Kevätaamu Roomassa

Olen perheineni asettunut Wihuri-vuodekseni Gianicolon taakse, laaksoon Gianicolon ja matalan Monte del Gallo -kukkulan välissä, venäläis-ortodoksisen kirkon naapuriin. Kotikatumme päässä näkyy Pietarinkirkon kupoli. Alhaalta laaksosta voimme myös tähyillä puolen kilometrin päässä Gianicololla kohoavaa Giuseppe Garibaldin patsasta – Villa Lante ei tähän suuntaan näy vaan jää kukkulan taakse. Vaikka matkaa linnuntietä onkin Villa Lanteen vain puoli kilometriä, kertyy kävelymatkaa parin kilometrin verran.

Näkymä ikkunastamme venäläis-ortodoksiselle kirkolle

Näkymä ikkunastamme venäläis-ortodoksiselle kirkolle

Tavallisena arkiaamuna en kuitenkaan lähde tuota matkaa kävelemään, vaan suuntaan lasteni kanssa päinvastaiseen suuntaan, kohti Rooman saksalaista koulua, jossa vanhempi lapsistani aloitti koulutaipaleensa syyskuussa ja nuorempi käy päiväkotia. Aamuisin on vielä viileää, joten laitamme takit päälle, vaikka myöhemmin päivällä niitä ei tavallisesti tarvitakaan.

Kiipeämme junaradan vartta Monte del Gallo -kukkulan yli vilkkaan Gregorio VII -kadun varteen. Katua pitkin kulkee useita bussilinjoja, eikä bussia yleensä tarvitse odottaa kauaa. Poispäin kaupungista mennessä istumapaikkojakin on yleensä vapaana, ja jollei ole, joku useimmiten antaa paikkansa ainakin pienemmälle tytöistä.

Saatettuani lapset Via Aurelia Antican varrella sijaitsevaan kouluun lähden silloin tällöin kuntoilumielessä kävelemään Villa Doria Pamphiljin puiston poikki Gianicololle. Puisto on ihana vihreä keidas keskellä Rooman kaaosta. Aamuisin puistossa näkee lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Vesi virtaa suihkulähteissä, kilpikonnat ja joutsenet uiskentelevat lammissa, linnut laulavat. Näin keväällä kaikki on vielä kauniin vihreää, ja nurmikot, puut ja pensaat täynnä kukkia.
Kukkiva mimosa Villa Pamphiljissa helmikuun alkupuolella

Kukkiva mimosa Villa Pamphiljissa helmikuun alkupuolella

Villa Doria Pamphilj maaliskuun lopulla

Villa Doria Pamphilj maaliskuun lopulla

Usein minulla ei kuitenkaan ole aamukävelyyn aikaa, sillä matkaan menee pakollisine kiertoteineen helposti puolisentoista tuntia, enkä myöskään aina viitsi lähteä uhmaamaan Via Aurelia Antican liikennettä – koululta ei puistoon pääse kuin kävelemällä ensin reilut 300 metriä autojen seassa. Suuntaankin siis ennemmin Saksan arkeologisen instituutin kirjastoon täpötäydellä bussilla ja metrolla.

Jään metrosta Lepanton asemalla vilkkaassa Pratin kaupunginosassa. Täälläkin kirsikkapuut ovat jo aikoja sitten tiputtaneet kukkansa, ja puissa on hennot vihreät lehdet. Matkalla kirjastoon annan joskus kolikon katua lakaisevalle maahanmuuttajaparivaljakolle, joiden pystyttämä lappu kertoo, että he haluavat kaupunkia siivoamalla integroitua Italian yhteiskuntaan. Tänään lappuun oli lisätty myös hyvän pääsiäisen toivotus.

Vaikka en aiemmin juonut kahvia, tavakseni on Roomassa tullut aloittaa työpäivä cappuccinolla. Pratissa kantapaikakseni on vakiintunut Bar Cicerone, jossa cornetto on useimpia muita paikkoja edullisempi, ja cappuccinon kylkiäisenä tulee aina pieni pala suklaata, näin pääsiäisen alla pieni Peruginan suklaamuna.


Laura Buchholz

Wihurin stipendiaatti 2016-17

Vivere discere est

Vivere discere est

Elämä on oppimista. Antiikin ja keskiajan Rooman johdantokurssi syyskuussa 2016 tarjosi siihen mitä parhaimmat olosuhteet sekä miellyttävän henkisen ja konkreettisen ympäristön. Kuukauden mittainen jakso Rooman parhaassa historiallisessa miljöössä, renessanssihuvilassa upeine näköaloineen, teki eittämättä lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen kurssilaiseen. Jokainen päivä innoitti, inspiroi, antoi uutta ajateltavaa historiasta, mutta myös itsestä ja suhteesta omaan akateemiseen positioonsa. Koko kokemusta on vaikea vieläkään, parin kuukauden jälkeen, eritellä sanoiksi. Jälkikäteen tuon kuukauden aikana otettuja valokuvia katsellessa muistuu mieleen yhä uusia asioita. Kokemuksen prosessointi jatkuu vielä pitkään sen antoisuuden vuoksi ja kurssin hedelmiä pääsee poimimaan ehkä vasta jonkun ajan jälkeen, kun ymmärtää suuremmassa mittakaavassa kurssin merkityksen.

Otsikko voisi olla myös Vivere militare est, elämä on taistelua. Lanten johdantokurssilaiset valitaan vuosittain parhaiden joukosta. Kurssille pääseminen tuntui suurelle etuoikeudelle, toisaalta sitä varten oli omilla ansioillaan taisteltava paikastaan Rooman auringon alla.  Kun paikka oli ansaittu, instituutin tuttavallinen ilmapiiri henkilökunnan sekä tutkijoiden puolesta antoi tunteen arvostuksesta siitä huolimatta, että olimme vasta humanistisen uramme alkutaipaleella. Kurssin opettajat, oman alansa rautaiset ammattilaiset, jakoivat avoimesti tietoaan ja kokemuksiaan. Teki nöyräksi kuunnella heidän kokemuksistaan. Samalla he jaksoivat muistuttaa, että eivät itsekään olleet sen erilaisemmista lähtökohdista. Kurssin alussa nousi esiin metafora Lanten pyörteestä, jonka tendenssi on imeä sen ulkokehälle joutuvat vuosien saatossa yhtä lähemmäksi ydintä. Tämä pitää mitä ilmeisemmin paikkansa. Monilla Villa Lantessa tapaamillamme tutkijoilla on takanaan pitkä Lante-historia.

Vaikka kurssilla suoritettu päivittäinen monumenttiravi ja marssiaskeleet museosta toiseen kävivät välillä raskaiksi, herääminen yhtä aikaa ikuisen kaupungin kanssa uuteen päivään kuittasi edellisen päivän rakot jalkapohjista. Jokainen päivä tuntui seikkailulle ja mieli oli positiivisen odottavainen, vaikka yllämme vallitsi kirous: visiittimme arkeologisiin kohteisiin teimme aina sateessa. (Yksi esimerkki kuvassa, jossa ihmettelemme Paestumin doorilaisia pylväitä Johtajan kanssa).

paestumryhmax

Tutustuimme kuukauden aikana lukemattomiin Rooman nähtävyyksiin. Teimme myös retkiä lähiseuduille paikkoihin, joihin ei ehkä turistina eksyisi. Varsinkin pidemmät ekskursiot oli organisoitu huolella, mikä sai aikaan lämpimän tunteen siitä, kuinka hyvin meistä pidettiin huolta. Itse ei tarvinnut tehdä juuri mitään muuta kuin kuunnella…ja kävellä. Sen lisäksi, että saimme aimo annoksen antiikin historiaa ja näimme konkreettisesti ajallisia kerrostumia, pääsimme tutustumaan myös moderniin italialaiseen kulttuuriin ja kieleen: kulttuuriin, jota voisi ajatella useita vaikutteita läpikäyneenä jatkumona antiikin ajoilta.

Kurssi oli myös osaltansa henkinen retriitti, joka auttoi käsittämään omaa asemaa tiedeyhteisössä. Siis siinä, joka sekin on jonkinlainen jatkumo antiikista. Huomasimme, että jokaisella pienellä tai suurella tieteentekijällä on oma erikoisalansa ja samalla omat vahvuutensa. Keskustelut erilaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa avarsivat näkemystä akateemisesta maailmasta, joka ei enää tunnu kaukaiselta määränpäältä. Jokaisella meillä, jos niin haluamme, on siinä maailmassa oma paikkansa ja tähtihetkensä. Ylipäätään kurssi ja instituutissa asuminen tutustutti meidät lämminhenkiseen ja samalla ammatilliseen akateemiseen ilmapiiriin, jollaiseen harvalla on opiskeluaikoina kunnia tutustua. Keskustelut henkilökunnan ja muiden asukkaiden kanssa auttoi myös selkiyttämään mitä minä osaan, mitä minä pystyn antamaan muille, mutta myös toisin päin: missä voi hyvillä mielin tukeutua toisiin asiantuntijoihin. Instituutin Johtaja kannusti meitä laajentamaan omaa osaamista ja pyrkimään monialaisuuteen, mutta parhaimmillaan monialaisuus syntyy myös tiedeyhteisön sisällä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta.

Kurssin aihepiirien lisäksi opimme siis paljon itsestämme, omista toimintatavoistamme ja ennen kaikkea siitä, että meillä kaikilla on jotain opittavaa toisiltamme. Tapasimme sydämeltään ja osaamiseltaan suuria persoonia, joita jäi ikävä. Isoin vaikutus kuitenkin oli inspirointi ja toivon antaminen tulevaan. Kurssilta todella sai uutta intoa ja uusia näkökulmia opiskeluun, mutta myös eväitä elämään. Kaiken päätteeksi haikeus takaisin lämpimiin Gianicolon idyllisiin maisemiin valtasi mielen heti kun astuimme lentokoneen rappusilta Suomen maaperälle lokakuiseen tuulen tuiverrukseen. Jotkut meistä palaavat takaisin.


Essi M., Jyväskylän yliopisto
Iida H. ja Olivia P., Turun yliopisto

Vuoden 2016 johdantokurssilaisia

Pyhän Methodioksen jäljillä

Tutkimuksen metodityöpaja 18.1.-7.2.2016

Basilica di San Clemente.
Basilica di San Clemente.

Laskeutuessamme San Clementen basilikan uumeniin tammikuun loppupuolella saimme vastaamme lähetyssaarnaajaveljesten Kyrilloksen ja Methodioksen viileän, suorastaan analyyttisen tuijotuksen. Legendan mukaan veljekset saapuivat Roomaan vuonna 869 tuoden mukanaan Paavi Klemens I:n pyhäinjäännökset Krimin niemimaalta. Roomaan saavuimme mekin, tosin ilman yhtä arvokkaita tuomisia, innokas joukko antiikin ja keskiajan tutkijoita. Olimme Pyhän Methodioksen jäljillä. Tammi-helmikuun vaihteessa Suomen Rooman-instituutissa järjestettiin nimittäin ensimmäistä kertaa tutkimuksen metodityöpaja väitöskirjan tekijöille ja tuoreille tohtoreille. Kokoon oli kasattu kahdeksan osallistujaa, joilla oli ilo paitsi paneutua omien menetelmiensä autuuksiin ja ongelmiin, myös tutustua monen Roomassa vaikuttavan tutkijagurun metodeihin.

Pyhän Luukkaan freskoa ja graffiteja ihmettelemässä. Catacombe di Commodilla.
Pyhän Luukkaan freskoa ja graffiteja ihmettelemässä. Catacombe di Commodilla.

Kurssilaisten omat tutkimusalat ulottuivat klassillisesta arkeologiasta keskiaikaisiin käsikirjoituksiin, taiteen ja magian tutkimukseen, latinan kielen kehitykseen ja antiikin mielikuviin uskonnosta ja seksuaalisuudesta. Työpaja antoikin harvinaisen mahdollisuuden tutustua siihen menetelmien laajaan kirjoon, mitä osallistujien asiantuntijuus edusti. Kolmen viikon aikana tuli selväksi, että tulkitessamme antiikin ja keskiajan lähteitä ja etsiessämme vastauksia meitä askarruttaviin kysymyksiin emme juuri koskaan tukeudu vain yhteen metodiin vaan käytössämme on laaja työkalupakki, jonka tarjoamia keinoja sovellamme tarpeen mukaan.

Työpajan alku osui sopivasti yhteen Pyhän Henrikin muistopäivän kanssa, joten messusimme yhdessä Rooman suomalaisen yhteisön kanssa S. Maria sopra Minervan kirkossa. Paikalla oli ekumeenisesti kolmen kristikunnan haaran korkeita edustajia Suomesta. Kuitenkin katolisen kirkon osalta törmättiin absoluuttiseen huippuun: matkatessamme Vatikaanin museoihin saimme nähdä itse paavin, joka vilkutellen huristeli papamobiilillaan ympäri Pietarinaukiota. Mirakulöösistä näyttäytymisestään huolimatta paavi jäi lopulta ainakin joidenkin työpajalaisten mielestä sivurooliin, sillä museossa meitä odotti antiikin taidehistorian ja arkeologian voimahahmo Paul Zanker!

Legendojen kohtaaminen: professori Paul Zanker tulkitsee ryhmälle sarkofageja Vatikaanin museoissa.
Legendojen kohtaaminen: professori Paul Zanker tulkitsee ryhmälle sarkofageja Vatikaanin museoissa.

Monipuolinen workshop havainnollisti oivasti humanistisen historiaan orientoituneen tutkimuksen nykytilaa. Sekä viime vuosikymmenien vinha metodologinen turbulenssi että monien vuosikymmeniä (ellei -satoja) vanhojen metodien sinnikäs säilyvyys piirtyivät vivahteikkaasti esiin seminaariviikkoinamme, joiden kuluessa tammikuun hivenen huhtikuiset yöpakkaset vaihtuivat helmikuun heleään toukokuiseen aurinkoon. Esimerkiksi filologian ja ikonografian monet vanhat keinot osoittivat yhä elinvoimansa. Toisaalta uusien, usein digitalisaatioon nojaavien menetelmien esiinmarssi on väistämätön. 3D-mallinnuksen mahdollisuudet, treebank-analyysi ja monet muut suuria datamääriä käsittelevät menetelmät ovat tuoneet vanhojen rinnalle lupaavia vaihtoehtoja, jotka enemmänkin täydentävät metodologista keinovalikoimaa kuin syrjäyttävät vanhoja. Kurssi oli erittäin tervetullut mahdollisuus kirkastaa ajattelua oman tutkimuksen metodeista ja niiden perusteista sekä imeä oppia ja inspiraatiota muiden tutkijoiden tavasta lähestyä aineistojaan ja tutkimuskysymyksiään.

Humanismia, käsikirjoituksia ja karttoja Wouter Bracken seurassa. Biblioteca Corsiniana.
Humanismia, käsikirjoituksia ja karttoja Wouter Bracken seurassa. Biblioteca Corsiniana.

Mainion Zankerin lisäksi kuulimme Kristian Göranssonia Ruotsin instituutissa, Kimberly Bowesia American Academyssa, Wouter Brackea Palazzo Corsinin kauniissa kirjastossa ja Thomas Försteria Norjan instituutissa. Villa Lanteen ainutlaatuista maisemaa ihastelemaan ja työpajalaisille metodeistaan kertomaan saapuivat puolestaan Jeremy Lefkowitz, Martin Bauch, Olof Brandt, Marco Buonocore ja Laura Chioffi. Mahtuipa ohjelmaan myös Flavio Enein pitämä Villa Lanten kuukausiesitelmä. Anu Koponen johdatti ryhmämme Palatiumille niin sanottuihin Augustuksen ja Livian taloihin ihastelemaan seinämaalauksia. Kaiken kukkuraksi Heinz Besten kanssa tulkittiin Flaviusten amfiteatterin areenan alaisia rakenteita!

Pää suojaan aivomyrskyltä. Colosseum.
Pää suojaan aivomyrskyltä. Colosseum.

Toki saimme kuulla myös Villa Lanten omia tähtiä. Simo Örmä kertoi Janiculumista ja topografisen tutkimuksen metodeista. Ria Berg vei meidät American Academyn keramiikkavarastoon, jossa saimme ilon kosketella pyttyjä kumihanskoin. Tähän liittynyt keramiikan ajoitustehtävä ja muuan kirottu bucchero-malja saa porukan klassilliset arkeologit vieläkin heräämään hikisinä painajaisten keskeltä.

Kertsua ajoittamassa. Löydätkö “painajaismaisen” bucchero-maljan kuvasta? American Academy in Rome.
Kertsua ajoittamassa. Löydätkö “painajaismaisen” bucchero-maljan kuvasta? American Academy in Rome.

Lopulta kierros sulkeutui, kun Tuomas Heikkilä kertoi tulevan työryhmänsä kalenteritutkimuksen metodeista ja Pyhän Henrikin legendan tutkimuksessa käyttämistään menetelmistä. Henrikillä alkoi ja Henrikiin loppui. Tai oikeastaan, kuten kunnon lantelaiseen tapaan kuuluu, ensin syötiin hyvin ja lopuksi syötiin vielä paremmin!


Metodityöpajan 2016 osallistujat

Laura Aho

Pirjo Hamari

Timo Korkiakangas

Inka Moilanen

Lauri Ockenström

Marika Rauhala

Samuli Simelius

Ulriika Vihervalli

 

 

 

 

Me, Rooman lumoamat – syksymme Villa Lantessa

Tervetuloa kultapossukerhoon! Näin meidät toivotettiin tervetulleeksi Suomen Rooman-instituutin antiikin ja keskiajan tutkimuksen johdantokurssille Roomaan tänä syksynä. Seitsemän hengen iskujoukko, isänmaan toivot, koostui kahdesta klassillisen filologian, yhdestä arkeologian, kahdesta historian ja kahdesta kirkkohistorian opiskelijasta, jotka poimittiin käsin Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoista. Yhteisen Roomassa vietetyn kuukauden aikana meistä muodostui erilaisista taustoista huolimatta – tai juuri siitä johtuen – erinomaisen toimiva ja sulavasti liikkuva kokonaisuus, Ordo Sancti Tavernelli.

Johdantokurssi2015 (1)

 

Neljän viikon ristiretkemme muodostui seminaareista ja opiskelusta, retkistä ja vaeltelusta sekä myös vapaa-ajasta, joka koostui erityisesti dolce vitasta. Parasta kurssissa oli ehdottomasti kaiken jo kirjoista opitun kohtaaminen silmästä silmään in situ ja se, kuinka kaikkien erityisosaaminen ja kokemus kietoutuivat aihealueiden ympärille ja avasivat uusia näkökulmia ja herättivät aivan uutta mielenkiintoa. Ja onhan se aina jännittävää huomata, kuinka eri tavalla nyt jo niin tuttuihin nähtävyyksiin, kuten Forum Romanumiin, suhtautuu verrattuna siihen, kuin jos olisi paikalla asioihin vihkiytymättömänä. Eikä mikään tietenkään korvaa sitä opetusta ja opastusta, jota saimme Villa Lanten asiantuntijatiimiltä, noilta alati auttamisalttiilta suojelushengiltä.

Johdantokurssi2015 (8)

 

Johdantokurssi2015 (4)

Vaikka aikataulu olikin tiukka kirjallisine ja suullisine töineen ja pitkine päivineen, jäi meille myös hieman vapaa-aikaakin. Tai ainakin aikaa oppia jotain erilaista ja eksoottista, nimittäin roomalaista elämää. Meistä jokainen oppi varmasti pääpiirteet niin kahvila-, ravintola- kuin asiakaspalvelukulttuuristakin. Ruokiin tutustuimme myös antaumuksella ja saattoivat siinä sivussa viinitkin tulla tutuksi. Kaiken kaikkiaan makealta maistui sekin puoli elämästä.

Johdantokurssi2015 (7)

 

Monelle kurssi oli varmasti silmiä avaava kokemus ja parhaassa tapauksessa selkeytti myös tulevaisuuden tavoitteita. Kiitollisuudella nyt muistamme Villa Lantea, Gianicoloa ja Roomaa. Ja kaikkia, jotka siellä kohtasimme. Ikävä saattaa välillä ikuista kaupunkia  tulla, mutta me palaamme vielä!


 

Johdantokurssi2015 (9)

Vuoden 2015 johdantokurssi: Antti, Elisa, Ella, Maria, Suvi, Taneli ja Tuuli

Wihuristeja 50 vuoden ajalta – mitä muistamme Wihurin stipendiaateista?

Maaliskuun 3. päivänä 1988 saavuin ensimmäisen kerran Roomaan antiikintutkimuksen johdantokurssille osallistuakseni. Silloin tein matkan junalla Euroopan halki ja yöjuna saapui Roma Tiburtinan asemalle aamuyöllä. Onnistuin seikkailemaan ensin Monteverdeen ja sitten vielä Villa Lanten eteen, jossa odottelin kohteliaasti (ja pelokkaasti) noin klo 7 saakka ennen kuin soitin ovikelloa (auringonnousu Rooman yllä oli hieno). Kului hetkinen ja sitten Villa Lanten pääovi avautui: siellä seisoi vaaleansinisessä kangaspyjamassaan Timo Sironen, lukukauden 1987–1988 Wihurin stipendiaatti ja ensimmäinen henkilö, jonka olen koskaan tavannut Suomen Rooman-instituutissa. Joitain hetkiä elämässään ei vain koskaan unohda.

Kuva-1-1988-Sironen-Pompeji
Wihuristi Timo Sirosen vaaleansininen pyjama jäi ikuistamatta. Sen sijaan tässä Timo opastamassa johdantokurssilaisia Pompejin retkellä. (Kuva: EMV.)

Säätiö Institutum Romanum Finlandiae ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto ovat jakaneet nuorelle tutkijalle – perinteisesti tohtorikoulutettavalle – tarkoitettua Wihurin stipendiä vuoden työskentelyyn Roomassa vuodesta 1965 lähtien. Wihurin stipendi täyttää siis kunnioitettavat 50 vuotta ja on sellaisena melko ainutlaatuinen ilmiö suomalaisessa tiedemaailmassa. Stipendin on saanut 44 henkilöä (alkuaikoina sama henkilö saattoi saada stipendin useamman kerran), joiden nimet ovat varsin tuttuja suomalaisesta humanistisesta ja varsinkin antiikintutkimuksesta: Unto Paananen, Heikki Solin, Paavo Castrén, Eva Margareta Steinby jne. Monet Wihuristit tutkijan ura on tuonut myös takaisin instituuttiin osaksi sen henkilökuntaa. Roomasta muodostuu vuoden aikana ikuinen ystävä ja toinen koti, johon on aina ihana palata.

Wihuristi on olennainen osa instituutin elämää. Wihuristille on varattu tutkijaresidenssin huoneista Gavina, joka on varustettu pikku keittiöllä ja omalla kylpyhuoneella. Hän osallistuu usein kurssien ja/tai työryhmän opetukseen ja muuhun toimintaan. Wihuristin yhtensä tehtävänä on perinteisesti ollut myös oven avaaminen omituisiin aikoihin taloon saapuville kuten tuolloin 1988. Oma Wihurin kauteni lukukaudella 1998–1999 oli sikäli poikkeuksellinen, että en asunut Villa Lantessa sen remontin takia. Sen sijaan jaoin huoneiston toisella puolella kaupunkia Tampereen yliopiston projektin historiantutkijoiden kanssa – tuttuja aikaisemmilta instituuttivierailuilta tietysti.

Kuva-2-1993-Bettona
Vuonna 1993 tieteellisen kurssin keväisellä retkellä Umbriaan oli mukana myös silloinen Wihuristi Kaj Sandberg (takana Simo Örmän kanssa). Etualalla assistentti Mika Kajava (vas.) ja kurssilaisista Aaro Söderlund. (Kuva: EMV.)

Mutta millaisia muistoja Wihuristeista on jäänyt mieliin 50 vuoden ajalta? Stipendin juhlavuoden kunniaksi toivomme, että uudet ja vanhat Wihuristit sekä muut lantelaiset muistelisivat omia Wihurin vuosiaan ja kokemuksiaan Wihuristeista. Otamme vastaan kaikenlaisia muisteloita, tekstejä ja kuvia ja kokoamme niistä instituutin verkkosivuille näyttelyn. Keräyksen satoa esitellään myös Wihurin stipendin 50-vuotisjuhlassa Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevassa teatterimuseossa 19.11.2015 – varatkaa tuo ilta tähän tarkoitukseen!

 Kauden 2005–2006 Wihuristi Jesse Keskiaho San Gimignianon retkellä keväällä 2006. (Kuva: EMV.)
Kauden 2005–2006 Wihuristi Jesse Keskiaho San Gimignianon retkellä keväällä 2006. (Kuva: EMV.)

Sähköiset muistelot ja kuvat yms. aineistot voi toimittaa allekirjoittaneelle eli instituuttia ylläpitävän Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamiehelle, Eeva-Maria Viitaselle (asiamies[at]irfrome.org) tai apulaisasiamies Laura Nissinille (nissin[at]irfrome.org). Muunkinlaisia aineistoja otetaan vastaan, mutta niiden käsittelystä, palauttamisesta yms. kannattaa olla etukäteen yhteydessä. Muistot vastaanotetaan mielellään viimeistään 9.11.2015!


Eeva-Maria Viitanen

Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies

Wihuristi 1998-1999

Tieteellisen kurssin tunnelmia

Eräänä aurinkoisena maanantaina viime helmikuussa instituutissa kokoonnuimme yhteen me seitsemän korkeakouluopiskelijaa viettääksemme yhdessä kolme intensiivistä kuukautta antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisellä kurssilla johtaja Tuomas Heikkilän sekä Ria Bergin ja Simo Örmän ohjauksella. Me kurssilaiset edustimme eri yliopistoja ja oppiaineita: tulimme Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoista, ja olimme erikoistuneet vaihtelevasti antiikin ja keskiajan historiaan, latinalaiseen filologiaan tai vanhan testamentin tutkimukseen.

ryhmä
Kurssilaiset ja kurssin vetäjät tervetuliaisseminaarin jälkeen. Ylärivi vasemmalta oikealle: Tuomas Heikkilä, Simo Örmä, Jenna Kärkkäinen, Saku Pihko, Anna-Maria Wilskman, Holger Kaasik, Ria Berg. Alarivi vasemmalta oikealle: Kaisa Vaittinen, Saara Penttinen, Jasmin Lukkari.

Kurssin hakuilmoitus lupasi seuraavaa: ”Kurssin punaisena lankana on tarkastella historiaa ja jatkumoita ajanlaskun, ajan hallitsemisen ja jäsentämisen näkökulmasta. Kurssilla perehdytään parhaitten asiantuntijoitten opastamana Rooman historiaan ja vaikutukseen antiikista keskiajalle sekä menneisyydentutkimuksen erilaisiin lähteisiin ja menetelmiin. Kokonaisuus kattaa pitkän ajallisen kaaren ajanlaskumme alusta 1500-luvulle. Osanottajat tekevät aitoa tutkimusta ja laativat tieteellisen tutkielman erikseen sovittavasta aiheesta”. Ja juuri tätä kurssi meille tarjosi. Kolmen kuukauden aikana näimme lukemattomat määrät antiikin ja keskiajan kalentereita, aurinkokelloja ja muita ajan hallitsemisen tai jäsentämisen välineitä. Myös jokaisen kurssilaisen tieteellinen tutkielma liittyi jotenkin aikaan.

kalenteri1
Seinään maalattu keisariajan alun kalenteri roomalaistalon jäänteissä Santa Maria Maggioren alla. Tässä nähtävissä lokakuu.
kalenteri2
Augustuksen aikaisen kalenterin tammikuun viimeiset päivät.
obeliski
Augustuksen ”aurinkokellon” osoittimena toiminut obeliski varjoineen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Augustuksen "aurinkokellon" mahdollisen kellotaulun massiivisen meridiaanilinjan palanen erään baarin kellarissa.
Augustuksen ”aurinkokellon” mahdollisen kellotaulun massiivisen meridiaanilinjan palanen erään baarin kellarissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tutkimustyössämme pääsimme hyödyntämään Rooman kattavaa tieteellisten kirjastojen valikoimaa.

Biblioteca Angelica
Biblioteca Angelica

Kurssin parasta antia oli ryhmän monipuolisuus, jonka ansiosta yhdistetty asiantuntemuksemme antiikista ja keskiajasta oli erittäin monipuolinen. Tällaisessa ryhmässä oli helppoa laajentaa yksilöllistä osaamistaan uusille alueille ja aikakausille. Kurssiohjelmaan sisältyikin erittäin monipuolisesti kohteita etruskien ajasta keskiajan loppuun, sillä Rooman historiaa käsiteltiin jatkumona ja tasapuolisesti sen eri aikakausina.

etruskit
Etruskien haudoissa Vulcissa.

 

Forum Romanum
Forum Romanum

 

 

 

 

 

 

 

Ostia Antican doliumit
Ostia Antican doliumit
Monte Testaccio, roomalaisten amforakaatopaikka.
Monte Testaccio, roomalaisten amforakaatopaikka.

 

"Livian talo" Palatiumilla
”Livian talo” Palatiumilla

Antiikinaikaisista uskonnoista tutustuimme erityisen hyvin Mithran kulttiin. Rooman kaupungista löytyykin runsaasti kultille omistettuja mithraeumeja.

mithra1
Barberini Mithraeum

Myös muinaisessa Ostiassa oli runsaasti mithraeumeja.

mithra2
Felicissimuksen mithraeumin keskikäytävä, jossa nähtävissä kultin seitsemän initiaatioastetta.

Tieteellisen tutkielman laatimisen, luentojen, museovierailujen ja Rooman alueen arkeologisten kohteiden lisäksi kurssiohjelmaan sisältyi kolme kauaskantoisempaakin matkaa. Ensin kurssilaiset kävivät tutustumassa Suomen Rooman ja Ateenan -instituuttien yhdessä järjestämään arkeologiseen kaivaukseen Sisilian Naxoksessa. Tämän jälkeen pääsimme kokonaiseksi viikoksi kiertämään Pugliaa instituutin minibussilla: matkan saldoksi tuli 12 eri kaupunkia 6 päivässä. Viimeinen matka oli tietenkin perinteinen vierailu Pompeijiin ja Napoliin.

taormina
Taorminan kreikkalaisen teatterin takaseinä ja Etna-tulivuori Sisiliassa.
naxos
Suomen Ateenan-instituutin johtaja Jari Pakkanen kertomassa Naxoksen kaivausprojektista Sisiliassa.
Puglian retkellämme seurasimme suurin piirtein muinaisen roomalaisen Via Appian reittiä, joka kulki Roomasta Brundisiumiin (nyk. Brindisi).
Puglian retkellämme seurasimme suurin piirtein muinaisen roomalaisen Via Appian reittiä, joka kulki Roomasta Brundisiumiin (nyk. Brindisi).
Runoilija Horatiuksen Venusian (nyk. Venosa) synnyinseuduilla. Näkymä maaseudulla sijainneen majatalomme takapihasta.
Runoilija Horatiuksen Venusian (nyk. Venosa) synnyinseuduilla. Näkymä maaseudulla sijainneen majatalomme takapihasta.
Kolmas retkemme suuntasi Pompeijiin, missä asiantuntijaoppaanamme toimi Ria Berg.
Kolmas retkemme suuntasi Pompeijiin, missä asiantuntijaoppaanamme toimi Ria Berg.

Vuonna 1968 kuolleelle Padre Piolle omistettu monumentaalinen pyhiinvaelluskeskus San Giovanni Rotondossa osoitti, kuinka kristinuskoon liittyvät pyhimyskultit ja pyhiinvaellusperinne ovat nykypäivänäkin erittäin suosittuja ja ajankohtaisia.

padrepio
Padre Pion pyhiinvaelluskeskus

 

Matera, yksi UNESCON maailmanperintökohteista ja Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019 on yksi vanhimmista ihmisasutuksen keskuksista, jonka kallioon kaivetuissa asumuksissa on asunut ihmisiä jo 12000-luvulta eaa. lähtien. Ja asutaan yhä, kuten näkyy.

matera
Matera

Tutkimustyön ja retkien väliin jäänyt vähäinen vapaa-aika käytettiin Roomasta nauttimiseen, lähialueilla vierailuun ja tietenkin vappujuhlan järjestämiseen.

Perinteikäs vappujuhla Villa Lantessa.
Perinteikäs vappujuhla Villa Lantessa, Herman Liikasen lakitus
vappu2
Vappujuhlan osanottajia

 

näkymä
Rooman neljä vuorokaudenaikaa Villa Lanten terassilta nähtynä.

Intensiivisten kolmen kuukauden jälkeen kiitimme instituuttia ja kurssiporukkaa upeasta kurssista, ja hyvästelimme Rooman haikein mielin mutta huomattavasti viisastuneina.

Antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisen kurssin 16.2.-10.5.2015 osallistujat

Yksityistä ja julkista tilaa Villa Lantessa

Public and Private in the Roman House -projekti (romanhouse.org) järjesti kolmannen kansainvälisen konferenssinsa 7.-8.11.2014 Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa. Konferenssi jatkoi projektin kahden edellisen konferenssin (New York 2012, Helsinki 2013) asettamien teemojen käsittelyä: julkisen ja yksityisen tilan rajanvetoa roomalaisessa maailmassa.

Kaksipäiväisen konferenssin keynote-puhujana oli tohtori Joanne Berry (University of Swansea). Muut puhujat saapuivat Iso-Britanniasta, Italiasta, Saksasta, Israelista, Hollannista, Suomesta, Ruotsista, Yhdysvalloista ja Kreikasta.

Antero Tammisto (Helsingin yliopisto), Domenico Esposito (Freie Universität Berlin) ja Fanny Kärfve (Lund University) esittelivät maalausten ja mosaiikkien roolia yksityisen ja julkisen tilan jakajina. Thomas Staub (Lund University), Robyn Veal (University of Cambridge) sekä Stefano Iavarone (Università di Napoli ”L’Orientale”) pohtivat infrastruktuurin, lämmityksen ja vesi- ja viemäröintijärjestelmien rakentamisen yksityisyyttä ja julkisuutta.

Puutarhojen ja peristyylien yksityisyys ja julkisuus sekä käyttö talon jatkona ja talon omistajan statuksen esittelemisessä oli teemana Summer Trentinin (Metropolitan State University of Denver), Rona-Shani Evyasafin (Israel Institute of Technology) ja Mieke Paulsenin (Rutgers University) esitelmissä.

Mantha Zarmakoupi (National Hellenic Research Foundation) ja Fabiana Battistin (Università degli Studi della Tuscia) keskittyivät yksityistaloihin Napolinlahden ulkopuolella, kun taas Juhana Heikonen (Aalto University) esitteli San Clementen basilikan rakennushistoriaa ja Kaius Tuori (Helsingin yliopisto) käsitteli hallinnollisia ja oikeudenkäytön tiloja. Talojen yläkertojen, sivuhuoneiden ja taloon liittyneiedn tilojen käyttö oli James Andrewsin (Castelporziano Laurentine Shore Project) ja Miko Flohrin (Leiden University) aiheena.

Villa Lante tarjosi upeat puitteet esityksille ja keskustelulle. Tauoilla kahvin, keksien ja italialaisten leivosten lomassa pystyi ihailemaan loggiasta aukeavaa näkymää Rooman yli. Illan hämärän laskeutuessa samaa näkymää tähdittivät kaupungin valot. Korkeat plataanit varjostivat matkaa miellyttävästi palatessa Villa Lanteen lounaalta Scarponesta ja illalliselta Al Pompieresta.

Heta Björklund

Projektisihteeri / Public and Private in the Roman House -projekti

 

Konferenssin osallistujat Villa Lanten edessä

Konferenssin osallistujat Villa Lanten edustalla