Tutkijan ja vauvaperheen arkea Roomassa

Olin Villa Lantessa Wihurin stipendiaattina lukuvuonna 2014–2015. Vuodestani teki aivan erityisen se, että poikamme oli kolmen kuukauden ikäinen muuttaessamme Ikuiseen kaupunkiin. Päivät kuluivat toisaalta kirjoittaessa väitöskirjaa upeassa ympäristössä, toisaalta eläessä tavallista vauva-arkea hieman historiallisen keskustan ulkopuolella.

Suuri osa Roomassa vierailevista ei poistu muurien rajaaman historiallisen keskustan alueelta, mutta roomalaisista noin 93 % asuu sen ulkopuolella, ”fuori le mura.” Oma asuntomme sijaitsi vain 800 metriä Vatikaanista, mutta matkamuistomyymälöitä, selfie-keppien kaupustelijoita tai suuria turistimassoja ei siellä näkynyt. Via Gregorio VII:n ympärille ja Villa Doria Pamphilj –puiston laitamille levittäytyvä Aurelion kaupunginosa on sen sijaan pullollaan pankkeja, sisustusliikkeitä ja ruokakauppoja, joita alueella tuntui olevan enemmän kuin koko historiallisessa keskustassa. Sieltä löytyy myös vähemmän tunnettuja, mutta hyvin paikallisia ravintoloita ja kahviloita. Alue on vehreä: monissa asunnoissa on joko suuri parveke tai (kuten omassamme) pohjakerroksessa puutarha.

Aurelion kaupunginosa sijaitsee Vatikaanin ja Villa Lanten lähellä. Se rajoittuu idässä laajaan viheralueeseen johon kuuluvat suuri Doria Pamphiljin puisto, Gianicolon kukkula sekä kuvassa oleva kotieläintila. Lante sijaitsee kuvan oikeassa laidassa olevien puiden keskellä. Vasemmalla Pietarinkirkko.

Vauvan kanssa kaupungilla liikkuessa joku tyypillisen lapsiystävällinen italialainen tulee tuon tuostakin ihmettelemään vauvan kauneutta. Tämä toimii myös usein vanhempien eduksi, sillä vauvan kanssa saa usein ystävällisempää palvelua. Apua vauvan kanssa saa usein pyytämättäkin, esimerkiksi lentokentän turvatarkastuksessa turvamies halusi pitää vauvaamme sillä aikaa kun laitoimme omia tavaroitamme läpivalaisuun!

Avun saaminen roomalaisista terveyspalveluista jäi meiltä (onneksi) kokematta apteekkia lukuun ottamatta. Apteekki on Italiassa höveli, eli sieltä saa esimerkiksi antibiootit ja rokotteet ilman sen kummempia lääkärin reseptejä. Moisen tavan kansanterveydellisistä seurauksista voi kiistellä, mutta yksittäisen vauvaperheen elämää se helpotti.

Positiivinen suhtautuminen vauvoihin ei kuitenkaan näy julkisessa liikenteessä. Bussit ovat usein tupaten täynnä, eikä lastenvaunujen kanssa sinne menevä saa sympatiaa. Paikalliset tuntuvat ahtautuvan bussiin lyhyttäkin matkaa varten, vieden näin tilan bussia enemmän tarvitsevilta, kuten lastenvaunujen, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa liikkuvilta; oletusarvoisesti nämä käyttävät omaa autoa tai taksia tai pysyvät kotona. Sainkin jatkuvasti osakseni ihmettelyä, sillä tapanani oli pääsääntöisesti kävellä paikasta toiseen.

Kävelytiet niin keskustassa kuin sen ulkopuolella ovat usein surkeassa kunnossa: täynnä kuoppia ja parkkeerattuja autoja, koirankakan miinoittamia tai pensaiden peittämiä, tai ne saattavat yllättäen päättyä. Myös siksi lastenrattaat ovat Roomassa hankalat ja kantoliina tai –reppu on paljon kätevämpi. Tosin kuumimmilla helteillä vauvan kanssa paras kulkupeli on ilmastoitu vuokra-auto, jollaisen saa parilla kympillä viikonlopuksi.

Kantoreppu on Roomassa kätevä. Kädet jäävät vapaaksi esimerkiksi pikkutakin ja gelato-annoksen pitelemiseen.

Hedelmien ja vihannesten osalta italialainen ruokakauppa on paratiisi. ”Kotimaisena” löytyy niin sitrushedelmät kuin melonit, millaisesta ei Suomessa oikein voisi haaveillakaan. Suomalaisesta näkökulmasta on hauskaa, että esimerkiksi kesäkurpitsoja ja munakoisoja on esillä paljon enemmän kuin perunoita! Hankaluuksia aiheuttaa tiettyjen tuotteiden puuttuminen. Esimerkiksi sokeroimattomia hedelmäsosepurkkeja tai suolattomia puurohiutaleita on lähes mahdoton löytää. Lastenvaatteiden osalta tilanne taas on parempi sekä valikoiman että hintojen osalta.

Roomassa olo vauvan kanssa on monessa mielessä myös helpompaa kuin Suomessa. Suurimman osan vuodesta sää on hyvin lämmin, vähentäen vauvan talvivaatteiden jatkuvan pukemisen ja riisumisen tarvetta. Vanhempien kannalta tietysti Välimeren aurinko ja roomalainen ruokakulttuuri pitävät tunnelman korkealla ja saavat tavallisen arjenkin tuntumaan juhlalta.

Joulukuu on Roomassa parasta aikaa niille, joilla on oma klementiinipuu. Silloin sato kypsyy!
Joulukuu on Roomassa parasta aikaa niille, joilla on oma klementiinipuu. Silloin sato kypsyy!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Marko Halonen

Wihuristi 2014–2015

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s