Villa Lanten papukaijat

Villa Lanten puutarhassa ja Gianicolon rinteessä iloisesti mekastavista papukaijoista on tullut Lanten asukkaiden suosikkilintuja. Rakennuksen ympärillä alituisesti lentelevät sinivihreänhohtoiset pitkäpyrstöiset linnut ovat olennainen osa Lanten äänimaisemaa.  Näillä sosiaalisilla mekastajilla on myös mielenkiintoisia kulttuurihistoriallisia kytköksiä aina antiikin aikoihin saakka.
Lanten säihkyvän vihreä  papukaija on nimeltään kauluskaija (Psittacula krameri). Vanhan koiraslinnun tuntee punaisesta kauluksesta. Naarailla ja nuorilla linnuilla kaulusta ei ole (Kuva 1).  Alunperin laji on kotoisin  Intiasta ja Kauko-Idästä.  Idän kauppareittien kautta papukaija kulkeutui jo antiikin aikana Kreikkaan.  Emme tiedä milloin tämä tapahtui, mutta arvatenkin hyvin varhain sillä jo Aristoteles kirjoittaa niistä teoksissaan. Varsinkin varakkaat ihmiset pitivät papukaijoja lemmikkieläiminä. Papukaijat kun olivat helppohoitoisia ja pitkäikäisiä. Myös Rooman imperiumin aikana papukaijat olivat yleisiä ja suosittuja lemmikkejä.  Kauluskaija oli vanhalta nimeltään aleksanterinkaija. Aleksanteri Suuren kerrottiin olleen hyvin ihastunut tähän lajiin – siitä nimi.

Kuva 1. Kauluskaija (Psittacula krameri).
Kuva 1. Kauluskaija (Psittacula krameri).

Luonnonvaraisina elävien kauluskaijojen sanotaan kirjallisuudessa olevan häkkilintujen villiintyneitä jälkeläisiä. Nykyisin lähes kaikissa Euroopan kaupungeissa on oma kauluskaijapopulaationsa. (Kuva 2). Suuria populaatioita esiintyy esimerkiksi Englannissa (noin 10 000 yksilöä) Belgiassa (noin 7000 yksilöä ja Saksassa (noin 6000 yksilöä).  Oma arvaukseni kuitenkin on, etteivät nuo kaikki lukuisat kaupunkipopulaatiot ole voineet syntyä  pelkästään häkkikarkureista vaan osa on populaatoista on syntynyt muuttavien yksilöiden avulla.

Kuva 2. Kauluspapukaijan levinneisyys Euroopassa
Kuva 2. Kauluspapukaijan levinneisyys Euroopassa

Papukaijoihin kiinnitettiin suurta huomiota jo antiikissa. Syynä oli tietenkin niiden kyky matkia ihmisääniä. Aristoteles kutsui niitä  ”ihmiskielisiksi” ja papukaijoihin kytkeytyi sen myötä monia hauskoja attribuutteja. Papukaijat ilmensivät riehakkaita sekä meluisia tyyppejä ja papukaijoihin liitettiin myös huikentelevaisuus ja juopottelu.
Islamin maailmanvallan leviämisen myötä 600-luvulta alkaen kauppayhteydet Intiaan katkesivat ja papukaijat kävivät harvinaisiksi Euroopassa. Papukaijoja kuitenkin esiintyy kuuluisassa Fredrik II Hohenstaufilaisen (1196 – 1250) haukkametsästyskirjassa De arte venandi cum avibus. Kirjahan on nykyisin Vatikaanin kirjaston suuria aarteita ja sen marginaaleihin on kuvattu yhteensä  noin 700 lintukuvaa. Fredrik sai lahjaksi ristiretkellään vuonna 1228 tai 1229 Egyptin sulttaanilta kakadun sekä kaijapapukaijan jotka molemmat päätyivät kirjan kuvitukseen. (Kuva 3)  Vihreä papukaija on mitä ilmeisimmin tuttu kauluskaijamme. Fredrik myös kiinnittää itse tekstissä  huomiota papukaijojen kykyyn matkia ihmisen puhetta.

Kuva 3. Ilmeisesti kauluskaija  Fredrik II Hohenstaufilaisen haukkametsästyskirjassa. Lintu äärimmäisenä oikealla. Kuvassa teksti Psittacus viridis.
Kuva 3. Ilmeisesti kauluskaija Fredrik II Hohenstaufilaisen haukkametsästyskirjassa. Lintu äärimmäisenä oikealla. Kuvassa teksti Psittacus viridis.

Suurten löytöretkien alkaessa 1400-luvulla kauppareitit Intiaan ja Kaukoitään aukenivat jälleen ja papukaijojen tuonti Eurooppaan alkoi uudelleen. Papukaijat yleistyivät jälleen suosittuina lemmikkeinä ja ne saivat etenkin renessanssin taiteessa ja kristillisessä mytologiassa uusia symboliarvoja.  Koska papukaijat osasivat puhua ne olivat muiden eläinten yläpuolella ja siksi lähempänä Jumalaa. Taidehistorioitsija Heather Daltonin mukaan erityisen arvostettuja olivat sellaiset papukaijat jotka osasivat toistaa rukouksia ja psalmeja. Tästä syystä esimerkiksi paavit Martinus V ja Pius II hankkivat niitä Vatikaaniin. Näillä Vatikaanin papukaijoilla oli myös omat hoitajansa.
Papukaijaa käytettiin renessanssitaiteessa myös ikuisen elämän symbolina. Ehkä tunnetuin esimerkki löytyy Andrea Mantegnan vuonna 1496 Mantuassa sijaitsevaan Santa Maria della Vitoria kirkkoon maalaamasta alttaritaulusta Madonna della Vittoria. Taulussa Fransesco Gonzanca II on nöyrästi polvistunut Neitsyt Marian eteen kiittääkseen häntä Kaarle VIII:sta saadusta voitosta Fornovon taistelusta vuonna 1495. Kiitostapahtumaa tarkastelee kolme pergolan aukoissa istuvaa papukaijaa – ikuisen elämän symbolia? Keskimmäinen vihreän papukaijan  on Heather Danton tunnistanut meille niin tutuksi Lanten kauluskaijaksi.

Kuva 4. Andrea Mantegna Madonna della Vittoria.
Kuva 4. Andrea Mantegna Madonna della Vittoria.

Kauluskaija esiintynee myös saksalaisen mestarin Martin Schongauerin taulussa Neitsyt, Jeesulapsi ja papukaija vuosilta 1470-1475. Siinä Neitsyt Marian sylissä istuva Jeesuslapsi pitää kädessään papukaijaa. Tässä papukaija on myös tulkittavissa ikuisen elämän symboliksi. (Kuva 5).
Nämä kaksi esimerkkiä papukaijoista renessanssitaiteessa eivät varmasti ole ainoita, vaan jokainen meistä voi ”bongata” niitä lisää taidenäyttelyissä, museoissa ja  taidekirjallisuudessa.  Mikä uusi ja kiehtova lintubongauksen laji! Otan mielelläni havaintoja vastaan.

Kuva 5. Martin Schongauer: Neitsyt, lapsi ja papukaija.
Kuva 5. Martin Schongauer: Neitsyt, lapsi ja papukaija.

Pekka Niemelä
pekka.niemela@utu.fi

Mainokset

Tieteellisen kurssin tunnelmia

Eräänä aurinkoisena maanantaina viime helmikuussa instituutissa kokoonnuimme yhteen me seitsemän korkeakouluopiskelijaa viettääksemme yhdessä kolme intensiivistä kuukautta antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisellä kurssilla johtaja Tuomas Heikkilän sekä Ria Bergin ja Simo Örmän ohjauksella. Me kurssilaiset edustimme eri yliopistoja ja oppiaineita: tulimme Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoista, ja olimme erikoistuneet vaihtelevasti antiikin ja keskiajan historiaan, latinalaiseen filologiaan tai vanhan testamentin tutkimukseen.

ryhmä
Kurssilaiset ja kurssin vetäjät tervetuliaisseminaarin jälkeen. Ylärivi vasemmalta oikealle: Tuomas Heikkilä, Simo Örmä, Jenna Kärkkäinen, Saku Pihko, Anna-Maria Wilskman, Holger Kaasik, Ria Berg. Alarivi vasemmalta oikealle: Kaisa Vaittinen, Saara Penttinen, Jasmin Lukkari.

Kurssin hakuilmoitus lupasi seuraavaa: ”Kurssin punaisena lankana on tarkastella historiaa ja jatkumoita ajanlaskun, ajan hallitsemisen ja jäsentämisen näkökulmasta. Kurssilla perehdytään parhaitten asiantuntijoitten opastamana Rooman historiaan ja vaikutukseen antiikista keskiajalle sekä menneisyydentutkimuksen erilaisiin lähteisiin ja menetelmiin. Kokonaisuus kattaa pitkän ajallisen kaaren ajanlaskumme alusta 1500-luvulle. Osanottajat tekevät aitoa tutkimusta ja laativat tieteellisen tutkielman erikseen sovittavasta aiheesta”. Ja juuri tätä kurssi meille tarjosi. Kolmen kuukauden aikana näimme lukemattomat määrät antiikin ja keskiajan kalentereita, aurinkokelloja ja muita ajan hallitsemisen tai jäsentämisen välineitä. Myös jokaisen kurssilaisen tieteellinen tutkielma liittyi jotenkin aikaan.

kalenteri1
Seinään maalattu keisariajan alun kalenteri roomalaistalon jäänteissä Santa Maria Maggioren alla. Tässä nähtävissä lokakuu.
kalenteri2
Augustuksen aikaisen kalenterin tammikuun viimeiset päivät.
obeliski
Augustuksen ”aurinkokellon” osoittimena toiminut obeliski varjoineen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Augustuksen "aurinkokellon" mahdollisen kellotaulun massiivisen meridiaanilinjan palanen erään baarin kellarissa.
Augustuksen ”aurinkokellon” mahdollisen kellotaulun massiivisen meridiaanilinjan palanen erään baarin kellarissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tutkimustyössämme pääsimme hyödyntämään Rooman kattavaa tieteellisten kirjastojen valikoimaa.

Biblioteca Angelica
Biblioteca Angelica

Kurssin parasta antia oli ryhmän monipuolisuus, jonka ansiosta yhdistetty asiantuntemuksemme antiikista ja keskiajasta oli erittäin monipuolinen. Tällaisessa ryhmässä oli helppoa laajentaa yksilöllistä osaamistaan uusille alueille ja aikakausille. Kurssiohjelmaan sisältyikin erittäin monipuolisesti kohteita etruskien ajasta keskiajan loppuun, sillä Rooman historiaa käsiteltiin jatkumona ja tasapuolisesti sen eri aikakausina.

etruskit
Etruskien haudoissa Vulcissa.

 

Forum Romanum
Forum Romanum

 

 

 

 

 

 

 

Ostia Antican doliumit
Ostia Antican doliumit
Monte Testaccio, roomalaisten amforakaatopaikka.
Monte Testaccio, roomalaisten amforakaatopaikka.

 

"Livian talo" Palatiumilla
”Livian talo” Palatiumilla

Antiikinaikaisista uskonnoista tutustuimme erityisen hyvin Mithran kulttiin. Rooman kaupungista löytyykin runsaasti kultille omistettuja mithraeumeja.

mithra1
Barberini Mithraeum

Myös muinaisessa Ostiassa oli runsaasti mithraeumeja.

mithra2
Felicissimuksen mithraeumin keskikäytävä, jossa nähtävissä kultin seitsemän initiaatioastetta.

Tieteellisen tutkielman laatimisen, luentojen, museovierailujen ja Rooman alueen arkeologisten kohteiden lisäksi kurssiohjelmaan sisältyi kolme kauaskantoisempaakin matkaa. Ensin kurssilaiset kävivät tutustumassa Suomen Rooman ja Ateenan -instituuttien yhdessä järjestämään arkeologiseen kaivaukseen Sisilian Naxoksessa. Tämän jälkeen pääsimme kokonaiseksi viikoksi kiertämään Pugliaa instituutin minibussilla: matkan saldoksi tuli 12 eri kaupunkia 6 päivässä. Viimeinen matka oli tietenkin perinteinen vierailu Pompeijiin ja Napoliin.

taormina
Taorminan kreikkalaisen teatterin takaseinä ja Etna-tulivuori Sisiliassa.
naxos
Suomen Ateenan-instituutin johtaja Jari Pakkanen kertomassa Naxoksen kaivausprojektista Sisiliassa.
Puglian retkellämme seurasimme suurin piirtein muinaisen roomalaisen Via Appian reittiä, joka kulki Roomasta Brundisiumiin (nyk. Brindisi).
Puglian retkellämme seurasimme suurin piirtein muinaisen roomalaisen Via Appian reittiä, joka kulki Roomasta Brundisiumiin (nyk. Brindisi).
Runoilija Horatiuksen Venusian (nyk. Venosa) synnyinseuduilla. Näkymä maaseudulla sijainneen majatalomme takapihasta.
Runoilija Horatiuksen Venusian (nyk. Venosa) synnyinseuduilla. Näkymä maaseudulla sijainneen majatalomme takapihasta.
Kolmas retkemme suuntasi Pompeijiin, missä asiantuntijaoppaanamme toimi Ria Berg.
Kolmas retkemme suuntasi Pompeijiin, missä asiantuntijaoppaanamme toimi Ria Berg.

Vuonna 1968 kuolleelle Padre Piolle omistettu monumentaalinen pyhiinvaelluskeskus San Giovanni Rotondossa osoitti, kuinka kristinuskoon liittyvät pyhimyskultit ja pyhiinvaellusperinne ovat nykypäivänäkin erittäin suosittuja ja ajankohtaisia.

padrepio
Padre Pion pyhiinvaelluskeskus

 

Matera, yksi UNESCON maailmanperintökohteista ja Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019 on yksi vanhimmista ihmisasutuksen keskuksista, jonka kallioon kaivetuissa asumuksissa on asunut ihmisiä jo 12000-luvulta eaa. lähtien. Ja asutaan yhä, kuten näkyy.

matera
Matera

Tutkimustyön ja retkien väliin jäänyt vähäinen vapaa-aika käytettiin Roomasta nauttimiseen, lähialueilla vierailuun ja tietenkin vappujuhlan järjestämiseen.

Perinteikäs vappujuhla Villa Lantessa.
Perinteikäs vappujuhla Villa Lantessa, Herman Liikasen lakitus
vappu2
Vappujuhlan osanottajia

 

näkymä
Rooman neljä vuorokaudenaikaa Villa Lanten terassilta nähtynä.

Intensiivisten kolmen kuukauden jälkeen kiitimme instituuttia ja kurssiporukkaa upeasta kurssista, ja hyvästelimme Rooman haikein mielin mutta huomattavasti viisastuneina.

Antiikin- ja keskiajantutkimuksen tieteellisen kurssin 16.2.-10.5.2015 osallistujat

Grand Tour, ensimmäinen etappi Tammisaari

Vietin viime viikon Grand Tour 2015-2016 -arkkitehtiopiskelijakurssin Tammisaaren osuudella. Viikko oli kokonaisuudessaan mieleenpainuva ja ehdottoman intensiivinen opintokokonaisuus. Kun lähes kaksikymmentä arkkitehtiopiskelijaa laitetaan saman katon alle seitsemän päivän ajaksi ajatuksella suunnitellun ohjelman ääreen kuuntelemaan asiantuntevia luennoitsijoita, syntyy nähtävästi loistava yhteishenki ja loputtomasti mielenkiintoisia keskusteluja.

Kurssin aikana käytiin läpi Margareta Steinbyn ja Aino Niskasen luotsaamina arkkitehtuurin historian lyhyt oppimäärä antiikista nykypäivään. Tero Laaksosen johdolla piirrettiin Tammisaaren kaduilla vesisateessa. Opa Koponen ja Anna-Maija Ylimaula esittelivät meille oman Roomansa, lukipa Ylimaula meille jopa novellin kokoelmastaan. Me opiskelijat tutustuimme etukäteen Vitruviuksen kymmeneen klassikkokirjaan arkkitehtuurista, ja Vitruviuksen tekstejä käsiteltiin vapaan keskustelun muodossa niiden relevanssia ja kiinnostavuutta pohdiskellen. Suomen Rooman instituutin Eeva-Maria Viitanen ja Laura Nissin luennoivat Herculaneumista ja Pompejista ja kertoivat myös instituutin toiminnasta. Lisäksi jalkauduimme maastoon mittauspiirustusten ja erilaisten kenttäkäyntien muodossa.

Tällaisia kaikista Suomen kolmesta arkkitehtikoulusta opiskelijoita kokoavia kursseja on tarjolla todella vähän, mikä näkyy myös kurssille hakevien määrässä. GT-kurssin kaltainen opintokokonaisuus on hyvä tilaisuus tutustua tarkemmin Suomen Rooman instituutin toimintaan, arkkitehtuurin historiaan ja sen vaikutukseen nykyarkkitehdin maailmassa, mutta myös muihin opiskelijoihin muista suomalaisista kouluista.

Syitä lähteä tällaiselle kurssille on varmasti yhtä monia kuin meitä opiskelijoitakin; jonkun kohdalla GT-kurssille veti yleinen kiinnostus arkkitehtuurin historiaa kohtaan, toisen kohdalla rakkaus Italiaan tai Roomaan. Uskoisin meistä jokaisen myös siksi saaneen kurssista irti erilaisia asioita, joita hyödyntänemme tulevaisuudessa jokainen tavallamme. Varmasti jokainen meistä sai kurssilta jonkinlaisen sysäyksen kohti antiikkia, halun tutustua arkkitehtuurin historiaan vielä tarkemmin, tilaa omille pohdinnoille ja ajatuksille.

Kurssilta jäi meistä jokaiselle varmasti mieleen erilaisia asioita; toiselle vaikkapa humanistin velvollisuuksista ja sivistyneen ihmisen onnellisuudesta luennoinut Thomas Thesleff, toiselle Tero Laaksosen asiantunteva taiteellinen ohjaus, toiselle viimeisen päivän maastokäynnit Hangossa, Fiskarsissa, Mustiossa, Fagervikissä ja Raaseporissa, jollekulle kenties aurinko Tammisaaren puisessa vanhassa kaupungissa, tai omenankukat toukokuun auringossa. Toivottavasti meistä jokainen löysi kurssilta sitä mitä minäkin; yleistä inspiraatiota, niin elämään kuin työhönkin.

Suuri kiitos IRF:lle laadukkaasta kurssista ja mahtavasta viikosta Tammisaaressa

GT-kurssilaiset ryhmäkuvassa, jonka on ottanut kurssin vetäjä Juhana Heikonen
GT-kurssilaiset ryhmäkuvassa, jonka on ottanut kurssin vetäjä Juhana Heikonen

Tiia Anttila

Oulun yliopisto

Instituuttien verkossa

Villa Lanten renessanssihuvilassa toimiva Suomen Rooman-instituutti on maamme kulttuuri- ja tiedeinstituuteista vanhin, tunnetuin ja (ehkäpä) kaunein, mutta ei suinkaan ainoa. Suomalaista tiedettä ja taidetta tehdään yli viidessätoista instituutissa ympäri maailman. Tiedeinstituutit sijaitsevat Rooman ohella Ateenassa, Tokiossa sekä Beirutissa, jossa tällä hetkellä majailee Lähi-idän Instituuttimme. Kulttuuria ja tiedettä yhdistelevät Berliinin, New Yorkin, Lontoon sekä Madridin instituutit. Suomalaisen kulttuurin tuottamiseen ja esittelyyn yhteistyössä kohdemaan kanssa ovat keskittyneet etenkin Pohjoismaissa sijaitsevat (Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan) instituutit samoin kuin Benelux-maiden instituutti, Finnagora Budapestissä, Ranskan instituutti Pariisissa, sekä Pietarin ja Viron instituutit.

Kukin instituutti sekä näiden taustalla vaikuttavat säätiöt toimivat itsenäisesti omien sääntöjensä ja linjaustensa mukaan. Toiminta-ajatus, tavoitteet ja toisaalta myös ulkomailla toimimisen haasteet kuitenkin yhdistävät instituuttien työskentelyä. Ideointia ja kokemusten vaihtoa ja muuta yhteistyötä instituuttien välillä tarvitaankin ja tätä työtä koordinoi Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry (SKTI).

Instituuttiverkosto järjestää vuosittain tapaamisia, joissa instituuttien edustajat pääsevät tapaamaan toisiaan kasvotusten ja törmäyttämään ideoitaan, uutta muotitermiä lainatakseni. Syksyisin kokoukset järjestetään verkostoon myös kuuluvassa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa. Tänä vuonna instituuttiverkoston kevättapaamista (24.-26.5.) isännöi Suomen Tukholman instituutti varsin viehättävässä Finlandshusetissa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Finlandshuset

Pääsin mukaan Tukholmaan tutustumaan instituuttiverkoston toimintaan Suomen Rooman-instituuttia ylläpitävän säätiön uutena apulaisasiamiehenä. Kokemus oli inspiroiva; tapasin hauskoja ja idearikkaita ihmisiä ja opin valtavasti uutta kulttuuri-instituuttiemme toiminnasta ja tärkeydestä. Tiedeinstituuttipuoleen olenkin jo ehtinyt tutustua ennen säätiöpestiä mm. osallistumalla Villa Lantessa järjestetyille kursseille sekä Wihurin stipendiaattina.

Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä
Suomen Rooman-instituutin edustajat instituuttipäivillä (intendentti Simo Örmä, säätiön apulaisasiamies Laura Nissin, säätiön asiamies Eeva-Maria Viitanen ja johtaja Tuomas Heikkilä)

Parhaiten kevätpäivien ohjelmasta jäi mieleen instituuttien oman toiminnan esittely. Ei liene yllätys että 150-vuotiasta Sibeliusta on juhlittu ympäri maailman. Tulevaisuuden sunnitelmia yhdistää vuoden 2017 teema eli Suomen 100-vuotisjuhlat. Toisaalta kaikkialla on toteutettu myös varsin moderneja ja ajankohtaisia hankkeita, joista erittäin vaikuttavia ovat mielestäni esim. New Yorkin kulttuuri-instituutin Smog tasting -installaatio, jossa yleisölle tarjoillaan ilmanlaatua marengin muodossa sekä Finnagoran järjestämät kehitysvammaisten kulttuuritoimintaa edistävät hankkeet, joiden inspiraationlähde on tietenkin Suomen euroviisuedustaja Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye.

Instituuttien edustajat esittelevät toimintaa
Instituuttien edustajat esittelevät kuluneen kauden toimintaa ja tulevaisuudensuunnitelmia (kuva: L. Lunnevuori )

Tukholmalaiseen kulttuuriin tutustuminen kuului toki myös ohjelmaan. Valokuvataidetta esittelevä yksityinen museo Fotografiska tarjoili hengenravintoa (mm. Martin Parrin ja Nick Brandtin ajatuksia herättävin näyttelyin) ja Skansenilla sijaitseva perinteikäs Ulla Winbladh -ravintola piti huolta ruokakulttuurista. Oheisohjelmassamme oli myös vierailu Suomen suurlähetystön edustustiloihin, jossa nautimme illallista sekä 1700-luvulla rakennetun lähetystörakennuksen arkkitehtuurista ja taidekokoelmasta.

Lämpimät kiitokset Suomen Tukholman instituutille ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:lle innostavan ja syvin sujuneen verkostotapaamisen järjestämisestä!

Laura Nissin

Säätiön Institutum Romanum Finlandiae apulaisasiamies