Veljessurma, langennut nunna ja kenraali – kummitustarinoita Villa Lantesta

 

Villa Lante oli jo 1800-luvulla kummitustalon maineessa, kertoo intendentti Örmä. Yleisen käsityksen mukaan huvilassa majailee ainakin kolme kummitusta: Lante-sukuinen kummitus, ns. valkoinen nainen ja kenraali Helbig. Eniten havaintoja kummituksista on ns. appartementojen käytävältä sekä villan alakerroksista. Moniin vanhempiin tarinoihin liittyy myös Villa Lanten sisäkkö Gavina Bitti, joka tuli taloon jo 1940-luvulla. Gavina ihaili suuresti silloista Villa Lanten omistajaa kenraali Demetrio Helbigiä. Paavo Castrén kertoo, että sardinialainen Gavina oli hyvin uskonnolinen ja taipuvainen taikauskoon ja tuli usein parlatorioon kertoilemaan omista kokemuksistaan. Gavina myös kertoi nähneensä loggiassa edesmenneen kenraali Demetrio Helbigin haamun, minkä jälkeen hän meni messuun ja vei kenraalin haudalle kukkia.

Gavina Bitti
Gavina Bitti

Tarinoista vanhin ja verisin juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin riitaantuneista Lante-sukuisista veljeksistä toinen murhasi toisen. Perimätiedon mukaan tämä olisi tapahtunut juuri suvun huvilalla eli Villa Lantessa ja mahdollisesti appartementojen kerroksessa. Salonen 1600-luvun maalikerroksesta on paljastunut punainen kädenjälki, jonka kerrotaan liittyvän tapahtuneeseen tai tähän kummitukseen. Instituutin entinen sisäkkö Gavina kertoi tavanneensa toisen veljistä, joka pyysi Gavinaan sytyttämään kirkossa kynttilän hänen puolestaan.

Punainen kädenjälki Salonessa
Punainen kädenjälki Salonessa

Appartementojen asukkailta on kuultu tarinoita, miten sänky on yöllä noussut ilmaan, miten joku oli herännyt inhottavaan tunteeseen, että häntä tuijotetaan, ja toinen siihen, että hänen päällään istutaan. Eräs appartementon asukas kertoi minulle, että joku oli tarttunut häntä olkapäästä tyhjässä huoneessa. Luotettavasta lähteestä olen myös kuullut tarinan mystisistä koputuksista. Eräs arkeologi kertoi heränneensä yöllä siihen, että hänen oveensa koputetaan. Hän kuitenkin päätti olla avaamatta. Ovella kuitenkin koputettiin uudelleen, mutta hän vieläkään suostunut avaamaan ovea. Kun koputus kuului kolmannen kerran, hän ryntäsi vihaisena avaamaan oven löytääkseen oven takaa ainoastaan tyhjän pimeän käytävän.

Ns. valkoinen nainen kulkee Villa Lanten käytävillä valittaen tai huokaillen. Valkoisen naisen henkilöllisyys ei ole täysin varma, mutta kerrotaan, että kyseinen nainen olisi ollut ”lukittuna” tai ”suljettuna” Villa Lanteen. Tarina saattaa juontaa juurensa 1600-1700-lukujen taitteeseen ja Lante-suvun kreivi Vincenzoon, joka myöhemmin koki suvun piirissä jonkin asteisen damnatio memoriaen. Hän nimittäin vietteli nunnan, jota myöhemmin piti rakastajattarenaan suvun huvilalla, Villa Lantessa. Gavina kertoi usein törmänneensä valkoiseen naiseen.

Toiset taas yhdistävät valkoisen naisen hahmon Nadine Helbigiin, arkeologi Wolfgang Helbigin vaimoon ja kenraali Demetrio Helbigin äitiin. Jaana Vaahtera kertoo heränneensä yöllä ja nähneensä yläpuolellaan ilmeettömät naisen kasvot. ”Sängyn päädyssä olevasta seinästä pisti esiin ikään kuin naisen ylävartalo. Tiesin siinä samassa varmasti, että kyseessä oli Nadine Helbig”, hän kertoo. Samaisessa huoneessa olleen kaapin ovet myös aukeilivat öisin itsestään. ”Kaappi oli tyhjä enkä käyttänyt sitä, mutta joku tuntui käyttävän”, Jaana Vaahtera jatkaa. Hän myös kuuli askelia yläpuolella olevasta johtajan asunnosta, vaikka johtaja ei ollut paikalla ja näki terassilta huoneessaan palavan valot, vaikka tiesi sammuttaneensa ne. Myös instituutin entinen johtaja Mika Kajava kertoo törmänneensä iäkkäämpään naiseen alakirjaston tienoilla: ”Erään kerran illan suussa lähtiessäni kapuamaan kirjastosta portaita ylös tunsin, että jokin hahmo seurasi minua. Taakse katsoessani näin iäkkäämmän naisen, joka melkein saman tien katosi.” Hän kertoo, miten jotkut ovat olleet järkyttyneitä kohdatessaan alakirjastossa huokailevan naisen hahmon. ”Eräs tunnettu taiteilija oli pitkään poissa tolaltaan nähtyään varjomaisen iäkkäämmän naishahmon juuri näiden portaiden alapäässä, ateljeen työtilan ja asuinhuoneen välisessä käytävässä.”, hän kertoo.

Kenraali Helbigin (k. 1954) haamu yhdistetään kirjastosta öisin kuuluvaan meteliin, jota tutkittaessa kirjastosta ei löydy ristin sielua eikä jälkiä pudonneista kirjoista tai tavaroista. ”Olin yläkirjastossa työskentelemässä aamuyön tunteina. … Salonessa ja viereisessä loggiassa oli samaan aikaan taidenäyttely, jota varten oli pystytetty telineitä. Yllättäen oven takaa kuului ensin askeleita, sitten sekalaista melua. Nousin ylös ja menin katsomaan, mitä loggiassa tapahtuu. Siellä ei ollut ketään, mutta useat telineillä olleet työt olivat pudonneet lattialle. En kuullut kenenkään poistuneen toisen oven kautta. … Seuraavan päivän selvittelyissä ei käynyt ilmi, että kukaan olisi yöllä vieraillut näyttelytiloissa. Jotakin outoa tuona yönä tapahtui.”, Mika Kajava kertoo.

Villa Lanten portaikkoa
Villa Lanten portaikkoa

Kenraali Helbig on instituutin entisen johtajan Katariina Mustakallion mukaan myös se kummituksista, joka käy koputtelemassa johtajan työhuoneen oveen öisin. Mustakallio kertoo: ”Olen päätynyt siihen, että hän pyrkii pitämään huolta siitä, ettei johtaja liikaa stressaannu. Jos nimittäin teen töitä illalla kymmenen jälkeen työhuoneessa, joku tulee ja koputtaa aivan kuuluvasti. Kun kutsun sisään, ketään ei tule, ja kun katson oven taakse, ketään ei näy. Tämä on tapahtunut useaan otteeseen. Olen siitä ymmärtänyt, että on syytä lopettaa myöhäinen työnteko. Oikein sympaattinen kummitus siis.”

Tarinoita kuunnellessa sekä lukiessa oli kiinnostavaa huomata, että samat tarinat toistuivat eri ihmisten – usein hyvin eri-ikäistenkin – jutuissa erilaisina variaatioina. Villa Lanten kummitustarinat siis luovat aivan oman folklorensa, jota toistellaan vuosi toisensa jälkeen Villa Lanten illanistujaisissa, joiden jälkeen – täytyy myöntää – jopa paatunein skeptikko kokee väristyksiä selkäpiissään huvilan yöllisillä käytävillä. Herkkämielisten ei kuitenkaan kannata pelästyä vaan muistaa lohdutukseksi nämä Mika Kajavan sanat: ”Koska Villa Lantessa asusteleva kummitus – tai kenties niitä on useampia – ei käsittääkseni ole koskaan uhannut ketään tai aiheuttanut mitään todellisia vaaratilanteita, voinee talossa vierailla ja asua turvallisin mielin. Itse kunkin on kuitenkin varauduttava siihen, että aave saattaa näyttäytyä silloin kun sitä vähiten odottaa.”

Laura Aho

jatko-opiskelija, klassillinen filologia, HY

(kirjoittaja ei ole vielä tavannut kummituksia)

Kirjoitus on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu Rostra-lehdessä (3/2013).

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s